Vuodet ei ole veljiä keskenään. Haasteellinen perhokausi on kääntynyt jo loppua kohti ja tähtihetket on ollut minulla vähissä. Viisi taimenta plakkarissa ja yhtä lohta sain uittaa hetken. Siinä minun kautteni tähän mennessä. Mutta hienoja hetkiä olen saanut viettää perhovapani kanssa kesäisissä öissä ja aamuissa.
Kotijokeni vesi on ollut liian lämmintä pitkään. Juhannusviikolla veden lämpö hyppäsi 20 asteen tienoille ja siellä se miltein on pysynyt. Taimen ja lohi on ollut sen myötä hyvin passiivisia joella.
Mutta viikko töitä ja sitten alkaa kolmen viikon loma, jonka käytän pääsääntöisesti perhokalastaen Nakkilan koskilla. Mielessä on käynyt myös Kymijoki. En ole koskaan kalastanut Ruhavuolteella ja siksi tekisi mieli käydä viettämässä muutama päivä siellä.
Mitä olen oppinut neljän perhokalastus kautteni aikana on nöyryys. Kaloja ei oteta, ne saadaan. Vuodet ovat erinlaisia. Säätilat vaihtelevat, virtaukset joessa muuttuvat ja veden lämpö on ollut myös vaihteleva kesien kesken. Nämä kaikki vaikuttavat kalojen liikkumiseen ja aktiivisuuteen.
Kautta vielä jäljellä ja toivo elää perhomiehen sielussa. En odota mitään hirmusaaliita mutta jos pari nättiä taimenta edes saisi. Päivä joella lomalla on laatuaikaa itselleni sain siten kalaa tai en. Luonto, hiljaisuus ja hyvät kaverit jokirannassa vetää minut sinne uudelleen ja uudelleen.
