Ajatuksia menneestä ja tulevasta

kuvassa kesän 22 isoimmat taimenet

Viime kesä tuli kalastettua miltei kokonaan Nakkilankoskilla Kokemäenjoella. Työpaikan vaihdoksen myötä lomani siirtyi syksyyn ja ei ollut mahdollisuutta lähteä pohjoiseen kalastamaan.

Kesä oli hyvin haasteellinen joen virtauksien ja joen veden lämpötilan vuoksi. Sähkön korkea hinta sai sähköyhtiön voimalaitoksesta ottamaan kaiken hyödyn irti. Lisäksi pitkä hellejakso kesällä nosti jokiveden lämpötilan korkealle.

Lohi oli hyvin vähissä joessa ja ne muutamat lohet jotka olivat siiman päässä niin nekin pääsivät irti. Mutta taimen korvasi lohen onnistumisina. Itselläni oli tähän mennessä paras taimen kesä vaatimattomalla perhokalastaja urallani. 

On kiva muistella mennyttä kesää ja haaveilla tulevasta kesästä. Nyt on jo varattuna Neidenin reissu alkukauteen ja sormet syyhyävät päästä pitelemään perhovapaa kädessä. Neiden tosin ei ole enää se lohijoki joka se on ollut vielä 2000 luvun alussa mutta Neidenin luonto ja hyvät kalakaverit korvaavat heikon saaliin. Tietysti, jos tähdet osuvat kohdilleen niin voi päästä pitelemään ennätys lohta siiman päässä. Reissun jälkeen nähdään miten on käynyt.

Tietysti Nakkilan koskilla tulee muuten vietettyä kaikki vapaa-aika tulevana kesänä perhoa heittelen niin kuin ennenkin. 

Tein tietoisen valinnan, kun aloitin perhokalastuksen. Pitäydyn ainoastaan kaksikätisissä vavoissa. Ikäni vuoksi päätin keskittyä ainoastaan lohen ja meritaimenen kalastukseen. Siinä minulla on sarkaa aivan riittävästi opeteltavakseni. 

Nyt nukkumaan ja näkemään unia perhokalastuksesta kesällä 23😊

Virheistä oppii

Oppia ikä kaikki sanotaan. Parhaat opit saa valitettavasti monesti kantapään kautta. Niin myös perhokalastuksessakin voi käydä ja monelle on käynytkin. 

Itsekkin olen maksanut oppirahani perhokalastuksessa välineiden menetyksillä ja väärillä väline valinnoilla. Jos kalastaa muutaman päivän kesässä, niin ei ole tärkeää minkälaiset kahluuhousut ostaa. Mutta jos kalastat vaikka 30 päivää vuodessa, niin silloin alkaa välittämään kahluuhousujen laadusta ja veden pitävyydestä. 

Sen tunne, kun vapa katkeaa heittäessä tai kaadut rantakivikossa vavan iskeytyessä kivikkoon. Näin voi käydä kenelle tahansa perhokalastajalle. Kalastaessa synkillä siimoilla liian ohut rannari voi koitua heittosiiman menetyksenä perhon jäädessä pohjaan kiinni.

 Kaikkea voi sattua kalastaessa ja siksi on syytä pitää järkipässä kahlatessa virtaavassa joessa. Silti voi kaatua tai liukastua liukailla kivillä. Turvallisuus ennen kaikkea joella liikuttaessa.

Mutta mikä ei tapa niin se vahvistaa. Niin on myös käynyt minulle. Vapa on katkenut heittäessä, heittosiima on jäänyt joen pohjaan ja olen myös kaatunut kalastaessa. Onni onnettomuudessa, että en ole kolonut itseäni pahemmin. 

Millaisia perhoja sidon?

Aikaisemmin kirjoituksessa mainitsin, että en ole guru perhokalastuksessa. En ole myöskään guru perhonsidonnassa. Sidon perhoni mielelläni itselleni ja teen niistä oman näköisiäni. En juuri tiedä perhojen nimiä ja en sido mistään mallista perhojani. Sidon oman mieltymykseni mukaan perhoni. On hienoa haastaa itseään perhonsidonnassa ja kokeilla erinlaisia ja kokoisia perhoja joella. Sidon pääasiassa putkiperhoja.

Kuvassa tekemäni putkiperho.

Perusperho ilman mitään ihmeellisyyksiä. Pääsääntöisesti käytän kettua perhoissani.  Tämän tyyppisillä perhoillailla kalastan keväästä syksyyn Kokemäenjoella. On hieno tunne saadessa kalan omalla sitomalla perholla. 

Kuvassa kesäkuussa saamani taimen

Paljon on saanut opetella uutta siirtyessäni perhokalastukseen. Se tekee perhonsidonnasta ja perhokalastuksesta mielenkiintoisen, koskaan ei tulle valmiiksi. Aina saa olla oppipojan asemassa ja ammentaa uusia asioita.

Mitä teen talvella?

Talvi on yksi vuoden aika muiden joukossa. Mutta monelle perhokalastajalle talvi on vaikein vuoden aika. Odottaa kevättä kuin kissa maitokuppia. Kevät tulee varmasti mutta hitaasti.

Itse valmistaudun seuraavaan kautteen sitomalla uusia perhoja, huoltamalla varusteita ja hoitamalla kuntoani. Vanhan miehen ei parane jäädä sohvalle odottamaan kevään tuloa.

Toisaalta on hieno istua perhopenkin ääressä ja haaveilla kesä öistä joella. Mikä on hienompaa kuin kesä yö joen rannassa. Hiljaisuus, luonnon tuoksu, nähdä kalojen pintominen ja jos hyvin käy niin saada lohi tai taimen siiman päähän hiljaisuuden keskellä. Nautin luonnosta kesällä. Saa palautua kaikesta arjen hälinästä.

Talvella en enää kalasta missään muodossa. Teen sen tarkoituksella, että voin antaa aikaa myös vaimolleni. Elämä ei ole pelkkää perhokalastusta mutta se kruunaa kaiken elämässäni.  Saada aikaa itselleen ja nauttia Suomen hienosta kesästä veden äärellä. Mikä vois olla hienompaa?

Monta kalakaveria on kuin kesäheiloja. Emme ole missään tekemisissä talvella. Mutta monen kalaverini kanssa pidämme yhteyttä ympäri vuoden. En ole eläissäni saanut niin montaa uutta kaveria mitä perhokalastuksen kautta olen saanut. On ollut monta hienoa juttuhetkeä joen rannassa kalastuksen lomassa. Eli perhokalastus on myös hyvin sosiaalinen laji. Kaveria ei jätetä ja uusia kavereita autetaan kalastuksen saloissa.

Perhokalastus sopii kaikille

 

En ole mikään tietäjä tai guru perhokalastuksen saralla. Olen vanha äijä, joka innostui perhokalastuksesta vanhoilla päivillään. Syyskesällä 2019 ostin ensimmäisen kaksikätisen perhovavan valmiina settinä. Pari kertaa heitin kotirannassa videoita katseltuani malliksi koeheitot.

Eipä heitot ollut kummoisia mutta innostuin asiasta ja päätin lähteä rohkeasti muiden perhokalastajien seuraan Nakkilan koskille. Huuli pyöreänä kuuntelin poikien keskusteluja rannassa. " Ammatisanasto" tuntui vaikealta vanhan miehen korvaan. Tipit, rannarit, vapaluokitukset ja perhomallit olivat täyttä hebreaa aloittelijalle. Mutta pojat antoivat neuvoja ja opetusta auliisti perhokalastuksen saloihin. Sen verran opin heittämään, että sain ensimmäisen loheni siiman päähän sinä syksynä. Tietysti olin yksin  rannalla heittämässä saadessani lohen. Voi sitä iloa ja riemua kalan ollessa haavissa. Lohen mittaus, pakollinen kuva kalasta ja lohi takaisin vapauteen.

Näin alkoi minun perhokalastukseni ja nyt olen kalastanut kaksikätisellä perhovavalla kolme täyttä kesää. Saalistakin olen saanut ihan mukavasti joka kesä. Mutta tämä laji tekee nöyräksi joen lohien ja taimenien edessä. Ei ole itsestään selvyys, että saalista tulee joka reissu tai joka kuukausi. Voi tulla sellainenkin kesä, että saa heittää tyhjää muiden vedellessä kalat rannalle.

Perhokalastuksessa on monta eri asiaa, joka tekee siitä mielenkiintoisen kalastuslajin. Sitä voi harrastaa kuka vain ikään tai sukupuoleen katsomatta. Lajin pariin pääsee mukaan melko halvalla puhuttaessa välineistä ja nykyvavat ovat laadukkaita myös halvimmassa hintaryhmässä. Jos olet haaveillut perhokalastukseta niin helpoimmin pääset mukaan ottamalla yhteyttä lähelläsi olevaan perhokalastusseuraan. Perhokalastajat ovat avuliaita auttamaan uusia harrastajia alkuun lajin saloihin. Salat eivät ole rakettitiedettä ja jokaisesta voi tulla perhokalastaja.

Olkoon tämä aloitus tälle blogille. Kutsun myös joitakin kavereitani myös kirjoittamaan blogiini kokemuksiaan perhokalastukseta ja kertomaan eri perhokalastusmuodoista.