Se ois sitten jussi takana ja työt jälleen edessä. Mutta jussista jäi mukava muisto. Torstaina poikkesin työmatkalla Nakkilan koskilla ja saalina kuvan taimen 84 cm ja 7.165 kg tuli meidän juhannuskattaukseen vieraaksi.
Kello 16 olin rannassa ja vedet olivat aikas alhaalla. Aloitin perhon heittämisen ilman mitään suuria odotuksia, mutta sisimmässä pieni toivo saalista. Ei elon merkkiäkään taimenista. Joki huuti tyhjyyttään tuulen tuivertaessa alhaalta päin. Tuuli teki heittämisen hankalaksi. Heitin ja vaihdoin perhoa. Sitten tuli ajatus laittaa miniputkiperho siiman päähän 12 koon kolmihaarakoukulla. Saadessani siimat suoraksi ensinmäisellä heittolla aivan hirveä tälli vavan taipuessa kunnolla ja tietysti vavan taivuttaja ei jäänyt kiinni. Laskin laskuni loppuun ja harmittelin kalan karkuutusta.
Vaihdoin perhon pois ja tilalle laitoin tuttua turvallista punamustaa perhoa. Siimat pihalle ja heittoa. Ensimmäinen heitto ei tuottanut tulosta. Sitten toinen pitkä heitto ja perhon laskeutuessa joen syvyyksiin tuli kunnon isku ja samassa kala hyppäsi ilmaan. Tunsin heti kalan olevan mukavan kokoinen, joka pyristeli siiman päässä vastaan. Minun onnekseni joella oli myös toinen kaveri jota huutelin haavimieheksi apuun. Kala juro pitkin pohjia löyden mukavasti hanttiin. Olin melko varma, että nyt on lohi taistelukaverina. Kala syöksähteli pari kertaa ennen kuin sain sitä lähemmäksi rantaa. Silti kala jumputti pitkin pohjia ja en meinannut saada sitä haavimis etäisyydelle millään. Annoin kalan uida ja odottelin sen väsyvän. Viimein taistelija alkoi antaa periksi ja sain sen nousemaan pintaan haavimista varten. Haavimies nappasi hienoisti kalan haaviin kerralla. Hirveä mötkäle odotti minua haavissa laskeutuessani alas rantapenkalta. Hieno taimen siellä minua odotti. Eli ei ollut lohi, jota odotin. Onnellisena saaliista lopetin kalastuksen siihen ja lähdin kotiin klo 18.
Nakkilan ahti kyllä tietää kuinka paljon Sarellin poika syö taimenta. Kolme päivää juhannuksena tuli sitten hakattua tyhjää joella. Kyllä sankarin viita putosi harteilta kerralla. Taimenta tai lohta ei saada, vaan ne annetaan. Ahti tietää tarkkaan kuinka Sarellin poika tehdään nyöräksi. Nyöränä tätä kirjoitan ja nöyränä menen seuraavalla kerralla jokirantaan. En ole mikään sensei, vaan tavallinen sunnuntaikalastaja, jolle on suotu muutama hyvän kokoinen taimen tänä suvena.
Pysytään nöyrinä hienoista kaloista huolimatta joita meille voidaan suoda tänä suvena.
Kireitä edelleen sinne missä sitten kalastatkaan sukupuoleen tai kalastusmuotoon katsomatta.
