Kuutamolla

Mikä on hienonpaa kuin kalastaminen yöllä kuun valossa. Aavemainen yö luo oman tunnelmansa perhokalastukseen kuun seuratessa perhokalastajan touhuja kesäyössä.

Yöllä perhokalastaessa kaikki kääntyy päälaelleen. Perhovalikoima on aivan eri kuin päivällä kalastaessa. Itse suosin perhoja joissa efektinä on hohtavia osia. Ne näkyvät pimeässä vedessä loistaen valoaan ympärilleen. Ensinmäiset loistoputkiperhot tein radomina syksyllä 2020 lähtiessäni yökalaan joelle. 

Minulla ei ollut mitään tietoa yökalastuksesta silloin. Heitin illan pimeydessä erinlaisia perhoja saamatta mitään. Keltanokkana totesin aikamme heiteltyämme, että nyt laitan tosi ruman perhon siimaan. Lampulla valoa perhoon ja perho loisti kuin tulikärpänen syys yössä. Eikä mennyt kauaan, kun taimen pamautti perhooni kiinni. Jännitys oli käsin kosketeltava ensinmäisen yötaimenen taistellessa vastaan. Taimen saatiin haaviin pienen väsytyksen jälkeen. Keltanokkana en meinannut pysyä kahluuhousuissani adrenaaliin vallatessa kehoni.

Kuvassa ensinmäinen yötaimeneni

No, sillä rumalla perhomallillani kalastin sitten koko syksyn saaden jokusen taimenen lisää. En muista tarkkaa kappale määrää. 

Oma kokemukseni taimenen kalastuksessa on se, että kalastaessa yöllä taikka päivällä kannattaa kokeilella erinlaisia perhoja. Itse ole saanut monta taimenta yllätysperhoilla ensin heittäessä tyhjää niin sanotuilla varmoilla perhoilla.

Mutta summa sun maarum perhokalastus on hienoa tekee sitä sitten yöllä taikka päivällä. Molemmissa on omat haasteensa ja ne haasteet ovat mielestäni perhokalastuksen suola. Voittaa itsensä astumalla ulos mukavuus alueen ulkopuolelle kokeilemalla eri perhoja ja kalastustapoja. 

Mukavaa viikonloppua, ehkä jokusen perhonkin sidon ajankuluksi vaikka kyllä niitä alkaa olla rasiat pullollaan laatikossani.

Luonto, lahja ihmiskunnalle

Muistan 70- luvulla lapsuuteni Saimaan rannalla. Sellutehdas sylki järveen kaikenlaista moskaa putkistaan. Nilkkoja myöten kahlatessa veteen ei varpaitaan enää nähnyt. 80-luvun alussa muuttaessani pois Joutsenosta Saimaan vesi oli kirkastunut niin paljon että pohja näkyi 2 metrissä. 

No, noista ajoista on kulunut jo neljäkymmentä vuotta ja gloopaali maapallon saastuminen jatkuu vaikka vesi Kokemäenjoessa on puhdistunut merkittävästi. Suurin haitta on maatalouden päästöt, jotka rehevöittävät jokea merkittävästi.

 

Puhdas luonto ja puhtaat vedet ovat yksi elinehtomme maapallolla. Me emme näe Suomessa luonnon saastumista niin selvästi kuin mitä se on maissa joissa on ihmisiä paljon ja teollisuus toimii tulos edellä välittämättä luonnosta pätkän vertaa. Mutta me tuemme ostokäyttäytymisellämme näitä maita, jotka tuhoavat saasteillaan maapalloa. Lisäksi laivat, jotka tuovat kulutusrihkamaa kaukoidästä iloksemme ovat todella suuria saastuttajia.

Eli moni meistä on kaksoismoralisti luonnonsuojelun suhteen. Toisella suun pielellä puhumme luonnon puolesta ja toisella ylistämme kiinalaista rihkamaa jota länsimaiset kaupat myyvät meille hymyssä suin. Olemme noidan kehässä, josta ei pääse pois kuin omilla valinnoilla. 

Me perhokalastajat emme ole sen parempia luonnon suhteen kuin muutkaan ihmiset. Puhumme kalakantojen suojelusta. Olemme parrikaadeilla puhtaitten jokien puolesta ja samalla kalastamme perhoilla välittämättä mistä karvat ja sulat ovat lähtöisin joita ostamme kaupoista ja netin myyntipalstoilta. Anteeksi suorasukainen kirjoitukseni mutta näin meistä moni toimii.

Jokainen meistä toimii tavallaan mutta osa toimistamme sotii aina luontoa vastaan. Me olemme kulutuskulttuurin vankeja tietämättä milloin tuomiomme on päättymässä. Eilinkautisvanki sopeutuu tuomioonsa ja niin myös me olemme sopeutuneet tuomioomme. Tuomiomme tuhoaa luontomme elemme ano armahdusta tuomiostamme. Armahdus lähtee pienistä asioista liikkeelle joita teemme päivittäin. Valintamme voi tuntua vähäpätöisiltä mutta jos 5 miljoonaa ihmistä tekee saman valinnan säästääkseen luontoa niin se näkyy jollain tavalla luonnossa. Saati jos 5 miljardia ihmistä tekee saman valinnan. Valinta voisi olla esim. olla ostamatta muovikassia ostoksien kotiin viemiseksi. 

No, aamulla herään ja vedän kaukoidässä valmistetun t-paidan päälleni, laitan Indonesiassa tehdyt kengät jalkaani ja lähden lykkäämään dieselautollani myrkkypilveä taivaalle. Eli en ole sen parempi ihminen luonnon suojelun suhteen kuin kukaan muukaan ihminen.

Uusi osoite blogiini

Aloitin blogini kirjoittamisen hetken mielijohteesta. Mutta huomasin hyvin äkkiä nauttivan kirjoittamisesta. Kiva, kun saan tuulettaa päätäni kirjoittamisen kautta. Sama tunne kuin itse lukiesani tulee myös kirjoittamisen kautta. Kirjoitus muuttuu päässäni kuviksi ja saan nauttia muistoista. Samoin voin nähdä tulevan kesän kirjoittaessani siitä ja upota nyt hetkestä tulevaan.

Blogini osoite on vähän hankala ja siksi varasin itselleni domainin, joka on helpompi muistaa. Perhokalaan.fi on selkeämpi ja helpompi muistaa.

Ajattelin tulevaan kauteen hommata myös actionkameran, jotta voin myös jakaa videoita kalastusreissuiltani. Tosin mitään takuuta en anna väsytysvideoista. Mutta hyvällä tuurilla voin sellaisenkin jakaa, jos kaikki tähdet osuvat kohdalleen.

Mutta perhokalastus tarjoaa muitakin hienoja hetkiä joita voin jakaa videon välityksellä miltei reaaliajassa kesäiseltä joelta. Miksikään senseiksi en alla sillä taitoni ja tietoni eivät riitä siihen. 

Mutta nyt olen vielä talvi asennossa ja jutut alkavat olemaan vähissä. Taidanpa sitoa muutaman putkiperhon ajankuluksi niiden puolentoistasadan lisäksi jotka olen syksyn/talven aikana sitonut tulevaa kalastuskautta varten. Perhokalastus harrastus on mukavaa näin talvellakin saadessani  haaveilla kauniista kesästä perhonsidonnan keskellä. Pysytään kuulolla ja haaveillaan uudesta perhokalastus kaudesta, joka lähenee päiväpäivältä. 

Keltainen aamu

Sunnuntai aamu ja ajatukset keväässä, jota odotan innolla. Kevät tosin minulle aloitelevalle perhokalastajalle on ollut vaikeaa aikaa kalan saamisen suhteen.

Mutta tekemällä, kalastamalla ja toisilta perhokalastajilta saamilla vinkeillä varmaan tulosta alkaa syntyä jossain vaiheessa. Tahdon haastaa itseäni oppimaan uutta keväisestä perhokalastuksesta. Mutta tärkeintä on saada kalastaa Suomen kauniissa keväässä, jossa luonto herää unestaan latautuakseen kesän kauniiseen loistoon.

Olen tietyllä tavalla hiukan uppiniskainen, koska en tahdo kopioida netistä suoraan käyttämäniä perhoja. Teen omasta pienestä päästäni perhot joilla kalastan koko kauden. Tietysti tämä on oma valintani ja tie on pitempi onnistumisiin saaliin kanssa. Mutta silloin,  kun onnistuu niin se antaa uskoa tekemiseen.

Tänä aamuna tein pari keltaista putkiperhoa. Malliltaan perho on aivan perusperho, jossa ei ole mitään ihmeellisyyksiä. Teen nykyään putkiperhot miltei kokonaan ilman conaria. Se antaa mielestäni mahdollisuuden laajempaan käyttöön eri virtauksilla ja syvyyksillä. Conarin voi heittää siimaan aina tarvittaessa lisäpainoksi. Tietysti tässä säästää myös rahaa. Ei conarit ilmaisia ole.

Mutta any way, sunnuntai päivä on lähtenyt käyntiin ja tänään pitää poiketa Turussa viemässä tyttäreni kotiinsa. Päivä menee siinä mukavasti ja illalla voi vielä tehdä pari perhoa ajankuluksi. Mukavaa sunnuntai päivää sinulle.