Mato-ongella aloitin kalastajani urani Lappeenrannassa. Muistan vieläkin, kun Lappeenrannan satamassa ongittiin ja oltiin iloisia muutamasta särjestä tai ahvenesta saaliina. Se oli silloin 55 vuotta sitten. Alkaakohan tässä olemaan jo ikämies?
Sitten tuli kuvioihin virveli ja silloin asuttiin Joutsenossa Pulpilla. Ensimmäinen kelani oli hopea Abumatic 220 syncro. Taisi olla kimppapeli velipoikien kanssa. Isä vei meitä poikia kalaan Suur-Saimaalle. Ensinmäiset hauet olivat virvelillä mahtava kokemus pienelle pojalle.
Ikäni olen kalastanut lukuun ottamatta rilluttelu vuosia, jolloin viina oli tärkeämpää. Viinan jäädessä kalastusharrastus palasi takaisin elämääni ja on ollut sen jälkeen jossain muodossa näihin päiviin asti n. 29 vuotta mitä myös on raittiutta takana elämässäni. Raittiutta en kadu päivääkään. Juomistani kadun miltei joka päivä, jolle menetin monta vuotta elämästäni.
Perhovavan käteeni saadessani vanha mies syttyi uudelleen liekkiin. En voi verrata minkään muuhun kalastusmuotoon perhokalastusta. Se vei sydänmeni ja vähäisen järkeni. En sano, että perhokalastus on ainoa oikea kalastusmuoto, mutta minuun se uposi kuin veitsi voihin.
Ensin piti opetella heittäämään ja perehtyä lajiin muutenkin. Tipit, rannarit, swingit, synkät siimat ja kevyet siimat olivat maalaistolle täyttä hebreaa, mutta ovat auenneet minulle vuosien saatossa.
Monta reissua on tullut heitettyä tyhjää kaksikätisellä vavalla kalastaessa, mutta ne hetket kalan olessa siiman päässä ovat ikimuistoisia hetkiä joita on mukava muistella vanhuuden päivinä kiikustuolissa.
Aamuhämärissä olen monta kertaa mennyt joelle ja saanut nauttia luonnon tarjoamista hiljaista hetkistä. Olen saanut tuntea kesäisen auringon lämpimät ensi säteet kasvoillani ja haistaa luonnon ympärilläni. Pelkästään nämä hetket ovat ladanneet sisäisen akkuni kestämään arjen kiireet ja haasteet.
Mikä on hienonpaa kuin istua kalakaverin kanssa rannalla jutustellen niitä näitä ja puhua välistä vakavista asioistakin. Tunnen kuuluvani sellaiseen porukkaan mitä yksikään baari tai bubi ei voi tarjota. Voiko aikuinen mies muuta toivoa elämältään? Onhan perhe ja vaimokin todella tärkeitä asioita elämässä, mutta miehen on tarve kuulua johonkin. Se johonkin on minulle perhoporukka jossa kaveria ei jätetä.
Taas on tultua höpistyä asiaa ja asian vierestä. Mutta sinä, joka emmit perhokalastuksen aloittamista, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Minä itse emmin monta vuota ennen kuin sai rohkaistua itseni perhokalastuksen pariin. Enkä ole katunut päätöstäni vielä kertaakaan. Tämmöstä tänään, huomisesta en tiedä. Mutta toivon herääväni uuteen päivään terveenä ja kiitollisena elämästäni.
