Kokemäenjoki tunnetaan historiassa kuuluisana lohijokena. Teollistuminen ja sähkön tarve teki joesta viiden voimalaitoksen tuotantoketjun Suomen sähkönjakeluun ja näin estettiin lohen ja taimen nousu kutupaikoilleen joen latvaosille. Tietysti myös tukin uitto ruoppauksineen joessa muokkasi joen luontaista muotoa monesta kohtaa.
Tukin uitolle tehtiin tukkirännit voimalaitosten ohitusta varten ja se vaati myös aikanaan rahaa, jotta tukit saatiin uittettua merelle asti. Mutta tukin uitosta saatiin myös rahaa ja rutkasti, kun teollisuus sai raaka-ainetta puusta tuotantoonsa. Sitä en tiedä kuka kustansi tukkirännit voimalaitoksiin, mutta ne tehtiin. Tehtiin siksi, että se oli tuottoisaa.
Maailma muuttuu ja niin muuttuu myös Kokemäenjoki. Positiivista on joen veden laatu, joka on puhdistunut huomattavasti pahimmista vuosistaan. Negatiivista on luonnonkalojen lohen ja taimen lisääntyminen Kokemäenjoessa. Sitä ei juuri ole ollenkaan.
Mutta miten tähän on tultu? Kukaan ei huutanut vuosikymmeniin lohen ja taimen puolesta. Vasta viime vuosina on herätty Suomessa tähän asiaan ja paljon on tehty hyviä asioita. Esimerkiksi Hiitolanjoki ja Kuusinkijoki ovat hyviä esimerkkejä hyvin hoidetuista jokien ennalleen palautuksista. Vuoksen pieni kalatie sai ihmeitä aikaan Vuoksessa ja taidetaan tehdä jo isompaa kalatietä voimalaitoksen ohittamiseksi.
Kokemäenjoen pelastamiseksi on perustettu Kokemäenjoen reitin kunnostusyhdistys ry, jonka tavoite on saada lohelle ja taimenelle vapaa nousu aina Tampereelle saakka. Tämä vaatisi toimivat kalatiet viiden voimalaitoksen osalta joessa. Yhdistyksellä on pitkälle vietyjä suunnitelmia ja piirustuksia unelman toteuttamiseksi. Monta muttaa on vielä matkassa ennen unelman täyttymistä, mutta uskon itsekkin siihen, että nämä suunnitelmat toteutuvat eräänä päivänä. Itse en ehkä ehdi nauttimaan tästä, mutta tulevat sukupolvet tulevat saamaan paremman Kokemäenjoen kuin minä.
Sähköä tarvittiin sodan jälkeen Suomen uudelleen rakentamiseen ja sotakorvauksien maksamiseen. Vesivoima tuotti silloin suurimman osan sähköstämme. Ymmärrän kyllä voimalaitosten rakentamistarpeen jokiimme, mutta sitä ymmärrä miksi voimayhtiöille on annettu niin suuri valta jokiemme käytössä. Ensin tulee voimayhtiöiden etu ja sitten muut saavat mitä sen mitä joesta on jäljellä. Kokemäenjoen kohdalla tämä tarkoittaa hyvin voimakkaasti säännösteltyä jokea voimayhtiöiden toimesta, joka ei palvele luonnon monimuotoisuutta eikä sen käyttäjiä. Kokemäenjoessa on paljon potentiaalia luontomatkailun saralla, mutta ensin tarvittaisiin toimivat kalatiet.
Kokemäenjoki alkaa olla tienhaarassa. Onko joki jatkossa vain sähköntuotantoa varten vai tahdotaanko maineikas joki pelastaa kalakantoja elvyttämällä tehden toimivat kalatiet voimalaitosten ohitusta varten ja saattaa voimalaitokset säännösten piiriin juoksutusten tasaamiseksi.
Nämä ovat minun ajatuksia, joka kalastaa Kokemäenjoella ja aamukahvia juodessa katselee Äetsän voimalaitosta unisin silmin unelmoiden lohen hypystä keittiön ikkunan alla.
