Täytyy myöntää, että on ollut vaikea kevät kalastuksen suhteen. Kylmä sää tuulineen, heikot virtaukset kalastuskohteessa on tehnyt kalastuksen haastavaksi. Tietysti myös tarvitsee ottaa huomioon myös taitoni ja tietoni perhokalastuksesta. Aloittelijaksi itseni luen vielä tässä lajissa.
On myös mieleen tullut, että kortto on siirtynyt minun harteilleni. Tämä on meidän porukan vitsi, kun on pitkään ollut saamatta kohde kaloja taimenta tai lohta. No, en usko kyllä korttoihin. Lappalaisten taru olentoja ne ovat menneisyydestä.
Yrittämisestä minua ei voi sakottaa. Eilenkin olin 11 tuntia Nakkilan koskilla perhoa heittämässä. Päivän saalis oli yksi 300-400 grammainen ahven. Mutta mikäs ollessa aurinkoisella joella, kun ei tarvitse kärsiä vilua ja nälkää. Parina viime reissulla on saanut nauttia mahtavasta kevät säästä. Se on jo pelkästään herkkua kylmän ja viiman jälkeen.
Mutta uskon onneni kääntyvän kohti kesää mentäessä. Tarpeeksi heittää, niin kyllä se sieltä taimen tärppää meikeläisenkin suttura perhoihin. Eikä tässä mitään hirmu saalista odota. Jos jokunen nätti taimen kävisi minua noviisiakin morjestamassa rannalla, niin olisin tyytyväinen.
Mutta mitä tässä ruikuttamaan. Lomaa on vielä jäljellä ja perho ollessa vedessä voi jotain saada. Tänään huilataan ja huomenna nokka kohti Nakkilan koskia toivon kiiluessa silmissä. Kävin eilen hakemassa uuden vuosiluvan Nakkilaan. Hinta oli hiukan noussut mutta ei aiheuta minulle harmaita hiuksia. Voishan 160 euroa käyttää huononminkin. Jotkut suttaa illassa rahan kapakkaan. Meikeläinen saa sillä rahalla hienoja nautinnollisia hetkiä joella koko kesän. Eli olen voittajan puolella tässä asiassa.
Mitä tässä enempää kirjoittelemaan. Jos pari perhoa sutasis ja vähän siivoilisi huushollia. Elämä on laiffii ja loma on lyhyt. Nautitaan päivästä ja pidetään lippu korkealla.
