Täällä sitä köllötellään kotona ilmalämpöpumpun puhaltaessa viilennystä asuntoon. Ei juuri ole perhokalastus ole ollut mielessä kuin jossain mukavissa muistoissa kevään reissuista viileän veden aikaa.
Toukokuun helteet teki temput suunnitelmiini ja kesäloma meni kuin meni. Kokemäenjoen vedet lämpeni ennen aikojaan ja kalat pisti suut suppuun. Nyt veden lämmön ollessa + 22 astetta ei tee mieli edes joelle. Nyt on hyvää aikaa tehdä kaikkea muuta.
No, tätä se elämä on ja lämpötiloille ei voi mitään. Ilmasto muuttuu ja ääri-ilmiöt säässä lisääntyvät lämpöineen ja rankkasateineen. Menneinä viikkoina meidän kulmilla iltapäivisin on tullut todella kovia sateita ukonilman kera.
Ei auta kuin kärsiä ja odottaa syksyä, jos säänjumala soisi silloin hyvät kalastus olosuhteet joella. Toivottavasti ei toteudu viime syksyn säät, jolloin vettä meni 400-500 kuution virtauksena joessa koko syksyn. Eipä siinä montaa kalapaikkaa ollut missä pääsi kalastamaan.
Ei tässä mitään ihmeellisempää kirjoitettavaa ole perhokalastuksen saralta. Ajattelin vaan kirjoitukseni kautta ilmoitella, että Sarellin äijä on edelleen hengissä ollen hyvissä voimissa. Tietysti pientä ahdistusta on, kun ei pääse joelle. Pääsisi tietysti, mutta ei ole mitään järkeä mennä noilla veden lämpötiloilla perhoa uittamaan joelle.
Koittakaa kamut kestää.
