Niin se aika kuluu nopeaa puhuttaessa perhokalastuksesta. Ensinmäiset heitot heitin 7.3.25 ja nyt eletään syyskuun loppupuolta. Haastava perhokalastuskausi on pian taputeltu. Kolme - neljä viikkoa ja välineet saa huoltaa seuraavaa kautta varten näillä näkymillä.
Kevään alku oli haastava veden vähyyden vuoksi. Lisäksi pohjoistuuli puhalsi monta viikkoa putkeen kiusatakseen meitä poloisia joessa seisojia. Sitten joku viikko hyviä kalastuskelejä ja juhanuksesta sitten vedet lämpeni niin paljon, että kalat pisti suut kiinni joessa. Nyt vasta alkaa olla veden lämpö sopiva taimenen aktivoitumiselle, mutta vieläkin vesi on hiukan liian lämmintä.
Kausi on pitänyt sisällään onnistumia ja pettymisiä tasapuolisesti. Eli ahti antoi ja ei antanut pitäen meikeläisen nöyränä edessään. Onnistumisista voin mainita ennätys meritaimeneni, jonka sain helatorstaina 84 cm/7.7 kg. Pari muutakin komeaa meritaimenta sain rantauttaa ja vapauttaa jatkamaan eloaan ahdinvaltakunnassa.
Mutta tässä kirjoittelen lomaviikolla odottaen hiukan parempia veden virtauksia kotijoellani. Toivottavasti muutaman päivän saisi kalastaa siedettävissä olosuhteissa. Sade, tuuli ja kylmyys ei tee kalastuksesta vaikeaa. Ainoastaan joen virtaus on haaste johon en voi vaikuttaa mitenkään. Sen määrä täysin voimalaitos joessamme.
Jos nyt on jo hankalaa virtauksien suhteen, niin mitä se on 1.10 alkaen sähköyhtiöiden siirtyessä varttisähköhinnoitteluun. Meneekö vesi eestaas kuin jojo konsanaan?
En odota enää kauden lopusta mitään suuria. Nautin päivistä joella ja olen kiitollinen, jos muutaman taimenen saan. Nautin ja olen kaihomiellä samaan aikaan tietäen pitkän pimeän talven ottaen minut syleilyynsä pikapuolin. Mutta odotus uudesta kaudesta kevään koittaessa antaa minulle voimaa kahlata läpi pimeyden ja kylmyyden.
Monia hienoja hetkiä olen saanut viettää perhovapa kädessäni joen rannassa samalla kuunnellen ja katsellen luonnon ihmeellisyyksiä. Uusia tuttavuuksia on tullut jälleen joella. Mukavat kalakaverit on yksi tärkeä osa perhokalastusta. Puhutaan puutaa heinää, parannetaan maailmaa ja joskus puhutaan vähän vakavampiakin asioita rannalla istuessa. Perhokalastus on antanut minulle paljon iloa elämääni. Sen antanut voimaa jaksaa arjen haasteet. Perhokalastuksesta on tullut elämän tapa josta en tahtoisi luopua, mutta tietäen samalla elämän olevan paljon muutakin kuin seisoa vedessä viikonloput perhovapa kädessäni.
