Katselen keittiöni ikkunasta ohi virtaavaa Kokemäenjokea ja huokaan syvään. Voimalaitoksen tulvaluukut sylkevät vettä lisää tulvivaan jokeen. Tämä kausi ei mennyt ihan suunnitemien mukaan säiden osalta mutta pieni perhokalastaja ei voi mitään säiden jumalalle. Se otetaan vastaan mitä annetaan.
Mutta ajatukseni alkavat siirtyä pikku hiljaa uuteen kauteen ja kevääseen. Talviloma on jo varauksessa viikolle 17 ja toivon säiden jumalan suosivan minua silloin. Tuttu joki toivottavasti on silloin odottamassa minua avosylin.
Uusia perhoja pyörittelen mielessäni ja sidontapenkki odottaa minua pöytäni ääressä. Tuttu turvallinen kaverini sidontapenkki jakaa haaveeni ja tuskani pimeinä talvi-iltoina peräkammarissa lukuvalon seuratessa yhteisiä touhujamme. Ne kaikki haaveeni saa minut jaksamaan pimeän talven yli uuteen kevääseen.
Neljä hienoa kesää olen saanut harrastaa perhokalastusta. Onnistumiset ja pettymykset ovat joella on ehkä kasvattanut enemmin ihmisenä kuin perhokalastajana. Pitkäjänteisyys ja rauha sisälläni ovat saaneet minussa uuden muodon. En enää hitsaa asioista niin äkkiä kuin ennen ja tunnen lepoa rauhaa sisälläni.
Kaksikätisellä vavalla kalastan ja en aio opetella yksikätisen perhovavan metkuja enää kuusikymppisenä. Tahdon oppia lisää perhokalastuksesta kahden käden vavan kanssa. Hienoa, että en voi koskaan tulla valmiiksi perhokalastuksen saralla. Ehkä silloin tiedän perhokalastuksesta jotain, kun minut lasketaan maan poveen perhovapani kanssa. Toivottavasti tähän menee vielä paljon aikaa.
Kirjoittelen näin yleisesti blogissani perhokalastuksesta ja kokemuksistani, koska minun on turha alkaa neuvomaan muita tässä lajissa. Nautin perhokalastuksesta todella paljon. Olen ikäni kalastanut mutta perhokalastus vei koko sydänmeni.
Kuusi pitkää kuukautta pitää kärvistellä uuden kauden alkuun. Sen ajan käytän perhojen sitomiseen ja kuntosalilla käymiseen. Pakko hoitaa kuntoa tällä iällä, että jaksaa kalastaa kymmenen tuntisia päiviä jälleen ensi kautena. Tietysti vietän aikaani vaimoni kanssa myös, että hän keväällä miltei pakottaa minut lähtemään perhokalastamaan.
Haaveita, odottamista ja tuskaa on tiedossa tulevina pimeinä talvikuukausina. Mutta nautitaan siitä mitä meillä on muuta elämässä. Ei perhokalastus ole elämän tärkein asia mutta sen on todella hieno harrastus.
