Nyt pysyy vavat nipussa

Aamulla tuli mitta täyteen vapaputkien kanssa. Kiva kantaa erimittaisia vapaputkia, kun ne ovat ristissä kuin viime viiikon veikkausrivi. Uusissa kovissa vapaputkissa monellakaan merkkillä ei ole edes nykyään kantokahvaa putkessa. Tätä ongelmaa olen yrittänyt ratkoa pienessä päässäni miten voisin kantaa vapojani helpommin.

Ratkaisin ongelman kuvan osoittamalla tavavalla. Laitoin alle kahvattomat kovat putket ja päälle kahvallisen putken ja kolmen euron kuormaliinoista tein sopivan mittaiset hinnat joilla sidoin putket yhteen. On mukava kantaa, eikä pyöri vapaputket enää ees taas auton takaluukussa. Eli tuli ratkaistua kaksi ongelmaa kerralla.

Mutta asiasta kalastukseen. Näyttää veden lämpötilat nousevan kohisten kohti 20 astetta veden lämpötilan nyt ollessa 16 astetta. Veikkaan, että jokivesi on viikon päästä liki 20 astettaa ja tämä tuo haasteensa taimenen kalastukseen. Eipä olekkaan taimen enää niin aktiivinen perhon perään. Kausi ei ole edes alkanut kunnolla perhokalastajilla Nakkilan koskilla ja nyt se meinaa tehdä jo stopin syöntiin.

Ei auta muuta kuin iltarukouksessa pyytää säänhaltijalta kylmää kesäkuuta, että kalastuskausi saisi jatkua kohtuullisissa veden lämpötiloissa. Ihanne olisi, niin kuin takavuosina emännän ollessa kesälomilla viikko ennen juhannusta päivälämpötila oli +6 astetta. Siinä toukokuun helteiden lämmittämät vedet jäähtyisisi hienosti.

Eipä tässä mitään tämän ihmeelisempää lauantai-iltapäivällä osaa kirjoitella. Aamulla poikettiin tosiaan joella. Minulla oli yksi karkuutus ja kala tuntui siiman päässä ihan mukavan kokoiselta. Huomen aamuna uutta yritystä joelle ja täytyy toivoa, että veden virtaukset olisivat myös rauhallisemmat. Tänään jouduttiin lähtemään evakkoon virtauksien kasvaessa liian suureksi joessa. 

Heittolaituri reissu takana

19 päivä sunnuntaina olimme neljän kaverin voimin Arantilan koskella Lohijoki Oy:n heittolaiturilla perhokalastamassa. Aloitimme päivän klo 5 auringon vielä ollessa unten mailla, mutta pian se nousi ylös kaveriksemme meidän iloksemme.

Alun perin meitä piti olla kolme kaveria heittämässä, mutta Allu ja Tommi löysivät Henkan haahuilemassa Arantilan sillalla ja nappasivat miehen matkaan mukaan. Neljä heittäjää oli juuri sopiva määrää heittolaiturille. Heittää sai aivan tarpeeksi, mutta sai pitää pieniä taukoja aina väliin. Aika kului rattoisasti kalastaessa ja huulta heittäessä rannalla.

Vastarannalta kaveri veti heti aamutuimaan komean kirkkaan taimenen ja se lisäsi meidän odotuksia saaliin suhteen. Neljä kirjolohta ja pari pientä toutainta oli saaliimme päivän kääntyessä kohti iltaa. Tärppejä oli lukematon määrä ja emme tienneet mitkä kalat meitä kiusasivat. Soutumiehet heräsivät päivään vähän myöhemmin ja tulivat myös koittamaan onneaan kosken niskalle, mutta laihoin tuloksin. Kunnes iltapäivällä yksi venekunta nosti komean taimenen veneeseensä. Ja taas into kasvoi meidän leirissä.

Mutta iltapäivä oli hyvin hiljainen meidän erinlaisten perhojen suhteen. Silti jatkoimme heittämistä, että joku meistä onnistuisi taimenen saamisen suhteen. Veden laskiessa joessa tarjoutui myös mahdollisuus kalastaa myös rannalta käsin kosken nieluun saakka. Jokainen meistä kävi kokeilemassa onneaan rantaviivalta heikoin tuloksin.

Kello kävi ja miehet väsy väsymistään. Kellon ollessa puoliviiden maissa Henkka hyppäsi jatkamaan heittoaan rannalta kohti kosken nielua. Minä olin siinä vaiheessa rannalla syömässä eväitäni kuullessani Henkan huudon: kala! Katseeni kääntyin heti Henkan suuntaan ja näin kuinka vapa taipui kalan löydessä vastaan. Vavan taipumisesta näki heti, että siellä on jokin muu kuin kirjolohi ottamassa perhomiehestä mittaa. Tommi nappasi haavin matkaan ja meni Henkalle haavimieheksi. Hetken väsytyksen jälkeen haavissa oli komea kirkas meritaimen. Voi sitä riemua neljän miehen 12 tunnin heittämisen jälkeen Arantilan kaunis koski tarjoaa Henkalle taimenen.

Tommilla ja mulla oli maanantaina työpäivä edessä, niin päätimme lopettaa kalastuksen klo 17. Allu ja Henkka jäivät vielä jatkamaan kalastusta klo 21 saakka, mutta mitään saamatta. Jos laskee neljän miehen heittotunnit yhteen, niin 48 heittotunnin jälkeen taimen nousi joesta haaviin. Ei se aina helppoa ole, mutta palkinto on sitäkin maukkaampi mitä kauemmin on joutunut saalista odottamaan. Eihän kukaan muu ole niin hullu kuin perhomies, että jaksaa heittää 12 tuntia putkeen 100 metrin rantakaistaletta saamatta mitään. Mutta meillä hulluilla oli mukava päivä ja Henkka sai komean 71 senttisen kirkkaan taimenen. Mitä muuta voi toivoa hienona sunnuntaina?

Ei muuta ku kireitä ja moro