Lakisääteinen kahvitauko (hätähuuto nousukalan puolesta)

Mikä sen hienonpaa kuin kaivaa repusta termospullo, istuutua katselemaan kahvimuki kourassa jokea ja joen ympärillä olevaa luontoa. Luonnon äänet linnun lauluineen ja joessa pintova kala saa miehisen miehen hiljaiseksi.

Kahvimuki kourassa joen rannassa saa miehen ymmärtämään kuinka pieni on ihminen luonnon kiertokulussa. Tietyllä tavalla pieni mutta toisaalta iso. Ihminen on pieni luonnon voimien edessä ja suuri luonnon tuhoamisessa.

Istuessa joen rannalla kahvimuki kourassa sitä usein haaveillee joesta, joka olisi vapaa ihmisen rakentamista esteistä. Ne esteet ovat yleensä voimalaitoksia, jotka estävät nousukalan kulkureitit kutupaikoille joen yläjuoksuille. Moni  Suomen joki on valjastettu sähkön tuotantoon. 

Niin on myös Kokemäenjoki kokenut tämän kohtalon monine voimalaitoksineen. Joki, joka oli vapaana ollessaan yksi Suomen parhaita lohijokia elää lohen suhteen miltein istuslohen varassa. Mutta eräänä päivänä voivat olla asiat toisin. Minä en varmaan tule näkemään nousukalojen nousua kotirantaani entiseen Äetsän koskeen mutta toivon jälkipolvien näkevän ja kokevan tämän ihmeen. 

Nousukala tarvitsisi kunnon nousutiet voimalaitoksien kohdalle päästääkseen toteuttamaan vaellusviettiään. Tietysti toimivat nousutiet maksavat mutta mielestäni lohi ja taimen ovat ansainneet ne. Asia on tahtokysymys kuinka kalaporttaat toteutettaisiin ja rahoitettaisiin.

Valtiovalta ja päättäjät ovat tämän asian suhteen avainasemassa. Onko meillä Suomessa kohta luonnonkaloja etelän jokiemme ilona vai elävätkö joet istutusten varassa? Sähköyhtiöt ovat tehneet ilmaisella vedellä vuosikymmeniä voittoja mutta velvoitteet jokia kohtaan ovat  olleet pieniä voittoihin nähden. 

Muuttuvassa maailmassa vesivoiman osuus sähköntuotannossa pienenee päivä päivältä. Joskus vesivoima oli Suomen elinehto elintason ja teollistumisen noustessa sodan jälkeen kukoistukseensa.  Silloin me otimme hyödyn irti Suomen luonnosta. Olisiko jo nyt aika alkamaan maksaa velkaa takaisin luonnolle jota olemme kiduttaneet saadaksemme paremman elintason?

Yksinkertainen voi yllättää

Toissa syksynä yhtenä lauantaina menin taimenen kiilto silmissä Nakkilan koskille. Aamulla klo 6 aloitin perhon heiton intoa täynnä kuin pikku poika karkkikaupan oven avautuessa. Meitä oli ringissä muistaakseni viitisen kaveria ja heittovuorot pelasivat hyvin. 

Minuutit ja tunnit seurasivat toisiaan meidän heittäessä tyhjää. Perhot vaihtuivat siiman päässä joka jannulla ja joki piti meitä pilkkanaan. Ei minkäänlainen kala purrut perhoihimme ja toivo alkoi muuttua toivottomuudeksi kuuden tunnin heittämisen jälkeen.

Aamul heitin kuvan perhoa yhden laskun saamatta mitään vastausta ahdilta. Perho on velipoikani Esan vinkki Kymijoen ajoilta jossa hän kalasti aikoinaan paljon. Toivottomuuden keskellä sanoin pojille, että heitän perholla vielä yhden laskun. Sidoin putkiperhon valmiiksi perukkeeseen ja heittovuoroni alkoi miltei heti.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja uutta uittoa perholle. Saadessani siimaan pitkäksi muutaman heiton jälkeen aloin uittamaan perhoa rauhallisesti virran keskivaiheilla. Väsyneeenä seisoin vavan varressa perhon uidessa ottipaikan kohdalla ja pam! Kunnon tärppi ja kala kiinni. Tunsi heti ensi potkuista kalan olevan normaalia isompi. Varovasti aloin tunnustelemaan siiman päässä olevan veijarin taistelu halukkuutta vapauden puolesta. Kala laittoi hyvin vastaan mutta tuli pikku hiljaa siiman päässä kohti minua. Timppa oli valmiina haavimaan kalan, jonka lähemmäksi saatuamme totesimme taimeneksi ja isoksi sellaiseksi. Pienen väsytyksen jälkeen taimen haaviin ja katsoin kalaa silmät pyöreenä. Isoin taimen haavissa mitä olen saanut. Mittaus, punnitus, pakollinen kuva taimen kanssa ja kala takaisin vapauteen ahdin seuraksi jokeen. Taimen oli mitoiltaan pituus 87 cm ja paino 6,5kg. Saanti päivä oli 25.9.21.

Jotain tuli taas opittua perhokalastuksesta taimenen myötä. Vaihda perhoa joen olessa hiljaa ja älä menetä toivoa saaliin suhteen. Toivottomuus vaikuttaa kalastukseen yllättävän paljon. Silloin alkaa tekemään asioita eri tavalla kuin normaalisti ja ei ole enää niin skarppina kalan iskiessä. Perhon olessa vedessä on aina mahdollisuus saada kalaa. Joskus yksinkertainen perho voi olla se ottiperho. 

Kuvassa taimen jonka sain

Toutain siiman päässä

Nakkilan koskista löytyy kalalajeja joka lähtöön kalastajille. Siiman päähän voi osua lohi, taimen, kuha, kirjolohi ja toutain. Tietysti halutuimpia kaloja ovat lohi ja taimen mutta sivuosumina voi saada edellä mainittuja kalalajeja kalastaessa. Myös haukeakin joesta löytyy.

Toutain on aika yleinen kala Nakkilan koskilla mutta yleensä ne ovat aika pieniä. Silloin tällöin perhoon voi osua isompikin yksilö. Iso toutain antaa hyvän vastuksen perhovavan päässä. Ensi potkut ovat rajut ja miltei aina luulee ensi kalan olevan lohi taikka taimen. 

Toutain on saaliskalana hieno mutta ruokakalana sitä ei moni syö. Syy siihen on kalan ruotoisuus. Mutta Hotelli Ellivuori on tarjonnut ala carte listallaan toutainta lähiruokana. Eli kala on hyvää kokin ollessa taitava. Toutain on myös Pirkanmaa maakuntakala.

Toutain on petokala, joka voi elää jopa 25- vuotiaaksi. Toutain esiintyy Suomessa Kokemäenjoessa ja Kymijoessa. Yleensä saalistoutaimet ovat 1- 5 kiloisia.  Suomen ennätys taitaa olla on vähän yli 7 kiloa.

Toutain on tavoittelemisen arvoinen kala mutta ei niin helppo saalis kuin kuvittelee. Mutta tarpeeksi kun kalastaa Nakkilan koskilla niin toutain voi yllättää  kalastajan  kovalla iskullaan iloisesti.