0nko värikoukusta hyötyä perhossa?

Perhokalastaja tahtoo testata monesti erinlaisia virityksiä perhoissa. Yksi viritelmä jota itse testasin viime kesänä oli värikoukku. 

Tein erinlaisia värikoukkuja niin värin ja koon suhteen. Kalastin värikoukulla ja paljaalla koukulla suunnilleen saman verran Nakkilan koskilla keväästä syksyyn. Yhden kauden kokemuksella en juuri huomannut eroa kalan saannin kohdalla. Sain taimenta värikoukulla ja perinteisellä paljaalla koukulla suunnilleen saman verran.

Mutta yhden kesän kokeilulla en tee johtopäätöstä siitä, että kumpi on parempi koukku. Jatkan testailua ensi kesänä ja olen sitten ehkä viisaampi asian suhteen. Ensi kesänä pääsen tekemään testiä myös Norjassa Neidenillä.

Mutta testailu ja itsensä haastaminen on perhokalastuksen suola. Mahdollisuuksia on paljon ja uusia innovaatioita syntyy kalastajien keskuudessa koko ajan uusia etenkin perhomalleissa. On suurta ja pientä perhoa joita voi hyöstää eri tavalla. 

Kokeneenmalla perhokalastajalla on varmasti yllä mainituista asioista enemmän tietoa. Kokemus on hyvin tärkeää, että tietää miten, millaisilla perhoilla ja missä kalastaa mitenkin. Mutta kokemusta ei saa kuin kalastamalla. 

Viikonlopun ohjelma on hyvin yksinkertainen. Laskettelua, siivousta, kuntosalilla käynti ja tietenkin muutama perho tarvii sitoa. Hyvää viikonloppua jokaiselle lukijalle. Pitäkää itsestänne huolta.

Kateus vie kalatkin vedestä

Kateus syö ihmistä vaikka sitä ei tahdo itse huomata. Jokirannassakin aina joskus törmää kateelliseen ja katkeraan perhokalastajaan mutta onneksi niissä porukoissa joissa itse kalastan ei heitä juuri ole.

Omassa ydin porukassa autamme toisiamme ja osaamme iloita kalan saajan puolesta. Positiivisessa porukassa on ilo kalastaa ja nauttia hienoista hetkistä joella. 

Katteus tuo mielen ovela myrkyttäjä voi saada ihmisen ajatusmaailman täysin sekaisin.  Aivan sama missä kateutta esiintyy niin se vaikuttaa ilmapiiriin negatiivisesti.  Katteus on kuin nouseva ukkosrintama, joka saa ilman muuttumaan hetkessä toisenlaiseksi. Kukaan ei viihdy kateellisen seurassa,  se heijastuu sanoin ja kehonkielen välityksellä ympäristöön kuin virius. Kukaan ei tahdo sitä virusta ehdoin tahdoin elämäänsä. Kateus hiipii ihmismieleen pikku hiljaa, jos emme taistele sitä vastaan.

Ilon ja toisen auttamisen kautta kateus kaatuu kuin heinä viikatteen alla ja se ei nouse ylös. Vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: kateus vie kalatkin vedestä.

Kalastamaan lähtiessä kannattaa lähteä positiivisuuden kanssa. Nauttia luonnosta, kalakavereiden seurasta ja imeä itseensä positiivisuutta äiti luonnon  antimista.  Perhokalastus on nautinto, kun sen tekee positiivisellä mielellä.

Mököttämällä ei maailmaa paraneta ja eikä saada ennätyskaloja. 

Paras päivä ikinä

Yksi vaikeimmista asioista mitä aikuisiällä olen opetellut on kahden käden perhovavalla heittäminen. 57- vuotias äijä alkaa opettelemaan pystymetsästä perhokalastuksen alkeita.

Muistan vieläkin sen roiskimisen ja tahkoomisen jokirannassa. Mutta palo perhokalastukseen oli kova ja onneksi jokirannasta löytyi hyviä opettajia minulle. Erityiskiitos jokaiselle, joka minua on opettanut kalastamaan kahden käden perhovavalla. Muistelen vieläkin syksyä 2019 ja kevättä 2020 jolloin olin täysin untuvikko perhokalastuksen suhteen.

Se tunne, kun sain ensimmäiset heitot lähtemään niin, että perhovapa notkahti kädessä. Sitä heitti pelkästään heittämisen ilosta jopa 10 tuntia päivässä ja lähti kotiin hymyssä suin vaikka kaloista ei ollut tietoakaan. 

Perhokalastus on moni säikeinen jutta moneen muuhun kalastus muotoon nähden. Onnistumisia ja ilon hetkiä voi kokea niin monesta asiasta. Heittäminen, oman perhon sitominen, hyvä kaveriporukka ja kaiken kruununa saadessa omin kätösin sidotulla perholla lohen tai taimenen. Kauniit kesä yöt luonnon hyräillessä omaa musiikkiaan öiselle kalastajalle. Aamun ensimmäiset auringon säteet herättävät kesäisen luonnon täyteen loistoonsa ja väsynyt kalastaja aistii sen kaiken ympärillään imien itseensä luonnon alkukantaista voimaa. Sitä on perhokalastus parhaimmillaan.

Mutta ne ensimmäiset onnistuneet heitot lämmittävät vieläkin vanhaa kalamiestä talven pimeässä olohuoneen  nurkkassa laiskanlinnassa istuen muistellen sitä onnistumisen tunnetta. "Paras päivä ikinä!"

Kunnon välineet eivät takaa saalista

Lyhyen perhokalastus urani aikana olen nähnyt monenlaisia ja hintaisia keloja, sekä perhovapoja joen rannassa perhokalastajilla. On ollut halpaa ja kallista settiä nähtävillä. Mutta saalistakuuta kummallakaan niillä ei ole.

Jokainen kalastaa parhaammaksi katsomallaan kelalla, vavalla ja siimoilla. Toisella on edullinen setti ja voi saa kalaa hyvin. Toinen taas voi vettää kalliilla setillä tyhjää miltei joka reissu. Välineet eivät tee perhokalastajaa mutta hyvillä välineillä on mukavampi kalastaa.

Itselläni on viisi perhovapaa pituudessa 12.7 - 15. Luokat ovat 9-11 välillä. Keloja minulla on 4 kpl, jotka käyvät mihin vapaani tahansa.  Kelat ja vavat  ovat kaikki Loopin tuotteita. Osan keloista, vavoista ja siimoista olen ostanut käytettynä. Mutta jokainen valitkoon itse omat vapansa ja tuotemerkkinsä. Merkkivavoissa ja keloissa ei huonoja ole. Maku kysymys mikä parhaiten käteen sopii riippuen kalastustyylistä.

Laji kuin laji,  niin mitä enempi  harrastaa sitä enempi siihen satsaa. Tietysti kaikki maksaa ja tänä vaikeana aikana moni joutuu säästämään harrastuksistaan. Harrastuksista, jotka ovat rakkaita ja henkireikiä arjen kiireen keskellä.

Itselläni on aikaa kalastaa kotipesän ollessa jo tyhjä. Vaimoni tukee kalastusharrastustani ja on kannustanut minua kiitettävästi. Koskaan hän ei ole ollut kiukkuinen harrastukseni vuoksi ja olen hänelle kiitollinen siitä. Joskus join kaikki rahani ja elin rentun elämää. Tämä nykyinen elämä on paljon hienompaa saaden harrastaa selvinpäin perhokalastusta. Eikä perhokalastus mikään kallis laji ole verrattuna kapakassa istumiseen. Jää vielä rahaa laskujenkin maksamiseen. Ryypätessä ei jäänyt jäljelle kuin tyhjä lompakko.

Pahin kuume taitaa olla ohi

Pari talvea tuli käytyä perhoa uittamassa joella heti kun sää meni plussalle lämpötilan puolesta. Oli niin kova palo päästä testaamaan uusia hankintoja. Olihan se hienoa saadessa vetää putkesta uuden karhean perhovavan esiin ensi heittoja varten. Se tunne kun sai pelkästään heiton onnistumaan, eikä saaliilla ollut niin väliä.

No kaikkea aikansa. Nyt mielummin istuu kotona lämpimässä sitoen perhoja ja odottaen todellisen kevään alkua. Toissa keväänä viikolla 15 kausi lähti hienosti käyntiin lämpimässä säässä. Muistan sunnuntai- iltapäivän lähtiessäni kotiin joelta niin auton lämpömittari näytti +18 astetta. Hieno kevät sää. Viime keväänä joki oli vielä viikolla 16 umpijäässä. Ei ole vuodet ja keväät veljiä keskennään.

Mutta eiköhän se palo synty rintaan kevään edetessä samalla tavalla kuin rippikoulupojalla ensi tansseissa. Liekki kytee jossain sisällä ja olosuhteiden ollessa oikeat se leimahtaa liekkiin kantaen syksyn pimeyteen saakka. Jolloin palo rinnassa hiippuu jälleen talvi asentoon antaen sen verran valoa mieleen, että jaksaa talven yli muistellen mennyttä kesää.

Perhokalastajan elämä on kaksijakoinen. Paloa, intoa jokivarressa kesällä perhoa heittäen ja samalla toivoen, sekä uskoen kalan nappaavan. Toinen vaihe on kaiho, joka saa mielen välistä alakuloiseksi talven pimeydessä. Mutta kaiho katoaa sidontapenkin ääressä muistelen kesää, kalatapahtumia ja tietenkin hyviä ystäviä joiden kanssa on saanut kalastaa.

Perhokalastajan mieli on kuin auringon nousu kesällä. Antaen uskoa ja toivoa päivään mutta samalla tietäen auringon painuvan taivaanrannan taa tuoden hetken pimeyden tullessaan. Mutta samalla tietäen auringon nousevan jälleen seuraavana aamuna. Niin menee perhokalastajan mieli ja tunne vuoden aikojen mukaan. Välistä paistaa aurinko ja toisaalta pimeys yrittää saada mielen ahdinkoon.

Mutta kevät lähestyy päivä päivältä perhokalastajaa ja palo polttaa rinnassa odotaen sitä ensi heittoa keväisellä joella,  jolloin kaikki pimeyden patoamat tunteet purkautuvat ahdin valtakuntaan.

Positiivista ja negatiivista

Tammikuu ja talven pitäisi olla parhaimmillaan. Katin kontit, vettä sataa ja Kokemäenjoki tulvii. Ei viitsi paljoa ulos nokkaansa työntää.

Mutta jos on negatiivisia fiboja paljon niin jotain positiivista löytyy myös joukosta. Toisaalta on kalastuksen kannalta hyvä, että tulee " välikevät" ja joki tulvii nyt lumien sulaessa. Varmaan tulee lunta vielä lisää tänä talvena mutta kaikki lumien sulaminen välissä on poissa kevättulvasta.

Positiivista on myös se, että joki ei pääse kunnolla jäätymään ja kalat nousevat jokeen paremmin. Näin voisi odottaa hyvää kevätkautta perhokalastuksen kannalta. Toivottavasti helmikuu ei tee hallaa haaveilleni ja saisi aloittaa perhokalastuskauden aikaisin.

Nyt sidotaan perhoja ja haaveillaan tulevasta kaudesta. Haaveita pitää olla mutta nöyränä poikana pitää saapastella jokirantaan kauden alussa vapa kourassa. Edellisten vuosien onnistumiset pitää nollata päästä ja aloittaa uusi kausi nollasta. Tietysti se tieto ja vähäinen taito jonka on saanut oppia muutaman kauden aikana pitää hyödyntää mahdollisimman hyvin. Mestari en ole ja siksi en tahdo tulla. Tahdon vain nauttia perhokalastuksesta ja olla kiitollinen ahdille, jos joitain ahti minulle suo.

Jutut alkavat olla vähissä käsien täristessä uuden kauden ovella. Tulevana kautena laitan blokiini päivityksiä kalareissuilltani. Toivottavasti voin kirjoittaa ja jakaa videoita muustakin kuin "munat pataan" päivistä. Suurin osa päivistä on niitä "munat pataan" päiviä mutta huono päivä kalassa voittaa hyvätkin kotiolot vai miten se meni?