Pitkäpäivä takana

Heräsin aamulla klo 2.30 ja arvata saattaa, että Sarellin ukolla kalastusreissu mielessä. Olin jo illalla laittanut kaiken kuntoon eväitä myöten. Ei muuta kuin aamukahvit pikaisesti kitusiin, vaatteet päälle ja matkaan. Kello kolme olin auton ratin takana aloittamaan kahden tunnin ajon perhojoelle jota edelleen kutsutaan x-paikkaksi. Lämpötila ulkona +1-3 astetta. Matka taittui joutuisasti ja olin perillä joella viideltä.

Perhovavat kasaan ja heitolle. Olin valinnut kalastuspaikaksi hiekkasaarekkeen jossa osin joutui kahlaamaan. Heittoa heiton perään ilman tulosta. Perhohot vaihtuvat tiuhaan siiman päässä. Vastarannalla kaveri saa taimen. Minun puolella on hiljaista kuin hautajaisissa taimenen suhteen. Välustätä käyn autollani kahvilla ja syömässä eväitäni, että jaksaisi jällkeen kalastaa. Muutama tuttu kaveri ajaa autolla ohitseni morjestaen jokitörmältä kulkevalta tieltä.

Kalastan vaihtaen aina laskun jälkeen perhoa mutta joen taimet eivät anna merkiäkään itsestään. Alkaa olla melkein jo puolipäivä ja tunteja on takana miltei kuusi kalastettuna. Sitten perhon vaihdossa osuu käteeni keltainen perho kirkkaalla rungolla. Laitan perhon siimaani ja lähden laskulle. Laskun puolivälissä kuuluu jokitörmältä tervehdys. Kaveri on tullut joelle ensi kertaa ja kyselee vinkkejä kalastuksen suhteen. Siinä vastailessa samalla heittelen perhoa. Hetken kuluttua vapa nytkähtää ja taimen potkii vastaan melko voimakkaasti. Haavi ei ole käteni ulottuvilla ja teen mielessänni suunnitelman kalan ylös saamiseksi. Uitan taimen varovasti hiekkapakalle, irtoitan koukun kalan suusta, mittaus ja kuvaus. Lasken taimenen jokeen lajitovereiden seuraksi. Rannalla kävi 58 cm taimen.

Kaveri jokitörmällä aivan innoissaan näkemästään. Hän jää seurakseni kalastamaan ja puhelemme niitä kalastuksen lomassa. Parituntia yhteistä kalastusta ilman saalista ja päätän vaihtaa kalastuspaikkaa. Tavarat autoon ja nokka kohti alakoskia.

Perille saavuttuani huomaan alaniskan olevan kalastajista vapaa. Yksi virelikalastaja istuu autonsa vieressä aurinkotuolissaan. Poikkean vaihtamaan kuulumiset päivän tapahtumista, jonka jälkeen lähden heitolle oranssimustan perhon killuessa siimani päässä.

Laskun loppupäässä näen mustan Volvon tulevan tietä pitkin kalastuspaikalleni. Mattihan se sieltä tulee seurakseni kalastuspaikalle. Vaihdetaan kuulumiset päivän tapahtumista ja vaihdamme siinä samassa perhot siimoihimne. Oma valintani perhon suhteen osuu keltaiseen perhoon jolla aiemmin sain taimenen päivällä.

Lähden laskulle ja tuuli tuivertaa ylhäältä päin kiusaksemme. Laskun puolivälissä vapani niiaa jälleen kauniisti. Taimen potki vastaan voimakkaasti vapautensa puolesta. Väsytän kalaa ja samassa huudan Mattia haavimieheksi. Aikani väsyttelen taimenta ja saan kalan melko helpolla Matin haavin eteen'. Mittaus (65 cm), kuvaus ja taimen jokeen jatkamaaan vaellustaan kohti tuntematonta.

Eli päivä oli kahden taimenen päivä parin sadan ajetun kilometrin lisäksi. Nyt väsyneenä, mutta onnellisena menen  ilta pesulle ja sitten suoraan nukkumaan. Toivotan jokaiselle lukijalle mukavaa viikonlopun loppu puoliskoa.

Jo oli reissu

Talviloma meni sitten aikas talvisissa tunnelmissa. Mutta silti perhokalastusreissu tuli tehtyä x-joelle. Kaverini Tommin kanssa olimme varanneet majoituksen keskiviikko illasta sunnuntai aamuun eli neljäksi kalastuspäiväksi.

Sääkartat eivät luvanneet mitään lämmintä säätä reissumme ajaksi x-joelle. Teimme suunnitelman sen mukaan kalastukseen. Torstai aloituspäivämme oli säätiedotteen mukaan paras sää kalastuksen suhteen. Niinpä päätimme suunnata joen alimmille koskille torstaina-aamuna.

Heräsimme ensimmäisenä kalastuspäivänämme ajoissa ja nautimme majapaikkamme hyvän aamupalan ja laitoimme perhokalastusvälineemme kuntoon. Sitten matkaan ja kohti kalastuskohdettamme. Tiesimme, että tie sinne oli suljettu routavaurioiden vuoksi. Olimme varautuneet kolmen kilometrin kävelyyn koskipaikalle. Ainut yllätys oli luminen tie, jossa ei ollut jäljen jälkeä ennen meitä. Pakkanen oli kovettanut lumen tielle ja se hidasti kulkua, sekä lisäsi hikipisaroita pipoissamme. Pääsimme perille n. 50 minuutin kävelyn jälkeen.

Perille päästyämme laitoimme Tommin kanssa kaksikätiset perhovapamme kuntoon ja aloitimme noin kello kahdeksan rauhallisesti kalastuksemme samalla tutkailimme jokea ja sen virtauksen kulkua. 

Aamun aloitus alkoi pilvisessä säässä ja mitään kontaktia emme saaneet joen taimeniin. Lasku, perhon vaihto ja takaisin kahlaamaan kolmiasteiseen jokeen. Olosuhteet veden lämmön puolesta eivät olleet kovin otolliset kalastukseemme ja odotuksiimme nähden. Kalastus jatkui ja aurinko alkoi tulla esiin pilvien välistä.

Yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Minulla tärppi ja taimen karkuun. Hetken päästä Tommilla hyvän kokoinen taimen siiman päässä mutta metri Tommista ja taimen pääsee karkuun. Hetken päästä minulla taimen siiman päässä ja saan kalan käsiini saakka. Kirkas n. 50 cm taimen pääsee jokeen takaisin jatkamaan vaellustaan. Tommilla taimen kiinni ja irti. Taas minulla taimen siiman päässä ja tuntuu vähän isomalta. Tommi haavi taimen haaviin ja 65 cm taimen pääsi takaisin jokeen.

Viisi tuntia jatkui meno joella kuin firman pikkujouluissa. Tapahtumia riitti joka lähtöön. Oli karkuutuksia ja onnistumisia niin paljon, että moista en ennen ole kokenut ja enkä varmaan tule kokemaan. Saalini oli kuusi taimenta viidessä tunnissa kooltaan 65- 50 cm välillä. Ei nyt mitään hirviöitä mutta taimenia silti.

Auringon hävitessä pilviverhon taakse ja tuulen yltyessä joki hiljeni täysin. Kolme päivää saimme tämän jälkeen heittää tyhjää vesisateessa ja tuulessa. Veden pinnan noustessa ja värjäytyessä ruskeaksi.

Kiva oli tutustua uusiin naamoihin joella ja nautia rennosta menosta heittoringissä. Tuli myös tutustuttua Visionin Xo Grapheneen14,2/9 koossa. On sen verran hyvä vapa, että aloin sekakäyttäjäksi. Heitto-ominaisuudet hyvät, kevyt ja kalan väsytyksessä toimi myös hyvin.

Tässä tämmöinen hätänen rapsa Tommin ja minun kalastusreissusta. Jos joku miettii millä perhoilla heitimme niin hottihetkessä kelpaisi miltei mikä vavaan. Oranssi, punainen ja keltainen perho toimi minulla hyvin.

Eipä tässä muuta kuin perhovermeet kuivumaan ja huomenna paluu sorvin ääreen loman jälkeen.