Mikä on tärkeintä perhokalastuksessa?

Tässä tapan aikaani lumisateen jatkuessa ulkona ja pähkäilen maailman menoa. Sodat eivät ole nyt mielessäni, vaan perhokalastus ja motiivit sen harrastamiseen. Miksi harrastan perhokalastusta ja kuinka tärkeää on saaliin saaminen minulle kalastaessani?

Sosiaalinen media on muuttanut kalastuskulttuuria hyvin paljon. Mitä isompia kaloja julkaistaan mediassa, niin sitä enempi saa tykkäyksiä kuvalleen. Mutta onko tämä ainut päämäärä kalastuksessa vai onko kalastukselle muita arvoja? Tätä olen miettinyt omalta kohdaltani viime aikoina.

Se mikä minut saa perhovapa kourassa kerta toisensa jälkeen joelle on monisyinen asia. Ensinnäkin olen lapsesta kalastanut jossain muodossa aina. Eli kalastus on veren perintö minulle. Lapsena ollessani kalastus toi pöytäämme lisäsärvintä, joka oli suuri rahallinen säästö isossa perhekunnassa. Mutta vuodet ovat vierineet ja maailma, sekä luonto on muuttunut 60 vuoden aikana hyvin paljon. Valitettasti kaikki kalakantamme ovat vesistöissämme kärsineet nykykehityksestä oli sitten kyse joki tai muu vesistö. 

Minulle perhokalastus on paljon muutakin kuin saalis. Suomen kaunis luonto, hienot kesä aamut auringon nousuineen ja tietenkin hyvät kaverit jokirannassa. Pakopaikka arjen kiireestä joen rauhaan on yksi tärkeä syy perhokalastukselleni. Tietysti on hienoa saada myös saalista joskus kalastusreissuilta,  mutta onko se loppuviimeinen tärkein asia? Jokainen voi sitä itseltään kysyä?

Nykyisillä lohi- ja taimen kannoilla saaliit jäävät hyvin vähäisiksi kauden aikana. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kalastusta oli pitänyt rajoittaa jo aikaisemmin monessa  joessa kannan säilyttämiseksi. En tarkoita, että vapaa-ajan kalastajat olisivat tuhonneet lohi- ja taimen kantamme. Rajoituksia olisi pitänyt myös tiukentaa ammattimaisessa kalastuksessa merellä aikaisemmin. Mutta ihminen on ahne ja luulo siitä, että kalaa riittää loputtomasti teki tepposet kalakannoillemme. Lisäksi se mitä on tapahtunut luonnossamme vuosisatojen  aikana on myös osasyy kalakantojemme kehitykselle. Mutta turha tässä tehdä syvempää analyysia kansakoulu pohjalta.

Mutta minä poika perhokalastan tuli saalista tai ei. Monesti viikko viikon perään saamatta mitään kunnon saalista. Olen eräänlainen elämäntapa intiaani. Kalastus on istutettu minuun jo äidin maidossa ja en osaa lopettaa sitä varmaan niin kauan kuin vähääkin jalka nousee ja kädet pelaa. Nautin luonnossa olosta ja tämä minun tapani kohdata luonnon kauneus suomalaisessa kesässä .

Kylmää kyytiä

Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.

Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa. 

Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.

Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.

Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.

Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.

Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.

Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.

Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.  

Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.