Tuli heitettyä kolmas reissu x-joelle. Aamulla heräsin klo 4.30 ja kahvit hörpittyäni laitoin kalastusvälineet, sekä eväät kuntoon päivän reissua varten. Sitten Kia kulkuun 150 kilometrin taipaleelle. Oli mukava kuivakeli pienen pakkasen säestämänä ajella kohti päämäärää. Aamu hetket ovat mielestäni hienoja hetkiä normaali järkisten vielä nukkuessa sunnuntai aamuna univelkaansa pois puolikahelin perhokalastajan nielessä kilometrejä Suomen huonokuntoisilla teillä.
Perille pääsin turvallisesti ja sitten vaan kahluupökät jalkaan ja perhovavat kuntoon. Päätin aloittaa kalastuksen joki osuuden alapäästä. Tein hienon valinnan sillä poolilla ei ollut vielä muita kalastajia. Sain aloittaa rauhassa kalastuksen. Aloitin kalastuksen kellu/interillä ja totesin sen hyväksi hiljaisessa virrassa. Keltasävyteisen perhon valitsin siimani päähän.
Ensinmäinen lasku meni tunnusteltaessa perhon ja siiman uintia, sekä tarkkailessa miten joki käyttäytyy hiljaisen virran hyväilessä sen rantoja. Virtaus ei antanut mitään suuria odotuksia saaliin suhteen. Mutta kalaan oli tultu ja silloin kalastetaan tuli saalista tai ei. Perhon ollessa vedessä on aina mahdollisuus saada saalista. Ei ne taimenet perhorasiaan ui.
Toisen laskun aloitin edellä valitsemillani välineillä. Heittoa, uittoa aamun lämmetessä pikku hiljaa plussan puolelle yön pakkasen jäljiltä. Joskus tulee joella sellainen ihmetunne. Se tunne kertoi minulle, että päästessäni tietylle kohdalle jota katsoin, niin silloin taimen iskee. Seuraava ajatus oli, että kyllä sie ukko alat pikkuhiljaa tulla höpöksi. No, jatkoin heittämistä ja pääsin edeltä katsomaani kohtaan. Silloin vapa nytkähti ja kala kiinni. Rauhallisesti aloin kelamaan siimaa kelalle sisään kalan hyppien välistä ilmassa. Taimenhan siellä minua tervehti kiukkuisesti. Hetken väsyttelyn jälkeen taimen oli minun käsissäni. Pikaisesti ihailin n. 60 cm luonnon taimenta ja laskin sen takaisin valtakuntaansa. Kauden ensinmäinen taimen oli saatu.
Tyytyväisenä kaivoin repustani termospullon ja yhden eväsleivän. Kahvit ja leivän nautittuani lähdin jälleen laskulle. Samalla setillä päätin jatkaa perhokalastustani mitä edellisellä laskulla. Aloitus ylhäältä ja suunta kohti pikkukosken kuohuja jälleen samalla taktiikalla. Heittoa ja uittoa vuoron perää auringon hyväilessä selkääni aika-ajoin pilvien raosta. Päästyäni jälleen siihen tietylle kohdalle tunsin pienen nykäisyn vavassani. En juuri muuta tuntenut ensin, mutta sitten alkoi tuntumaan. Jälleen kala siiman päässä ja alkoi laitamaan vähän paremmin vastaan. Väsyttelyn jälkeen sain kalan näkyviin ja kirkas taimenhan siellä rimpuilli vastaan kaikilla luonnon opettamilla taidoillaan. Nyt olin ottanut haavin käyttööni ja koppasin taimenen haaviini. Kirkas luonnon taimenhan siinä lepäsi taitelun jäljiltä. N.65 cm nätti taimen huohotti haavissani myöntäessään tappionsa. Hetken ihailin saalistani ja saattelin taimenen videokuvauksen kera takaisin jokeen.
Vielä siinä laskin muutaman laskun saamatta mitään ja päätin suunnata joen ylemmille osuuksille kalastamaan. Loppu päivä meni mukavasti eri kohteissa kalastaen saaliitta mutta iloisin mielin. Siinä tavaroitani pakatessa huomasin, että syömiseni oli jäänyt kahteen leipään ja kahviin. Niinpä nautin ennen kotimatkaani vielä kahvit leivän kera. Tämmöinen oli kolmen leivän ja kahden taimenen päivä joella. Onnellisena ja vähän väsyneenä lähdin kohti kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti