Syyskuu alkoi melkein yllättäen. Kesä meni niin lujaa ohi, että ei perästä meinannut pysyä. Pitkä hellejakso pysäytti perhokalastuksen melkein vallan. Muutaman kerran kävin hellejakson aikana joella. Lähinnä fiilistelemässä hienoja kesäaamuja. Mitään saalista en odottanut näiltä reissuilta.
Mutta nyt ovat ilma ja veden lämpö alkanut viilentyä ja ajatus pyörii jälleen perhokalastuksen parissa. Perhonsidontakin on alkanut vetää kummasti puoleensa. Kesähelteillä olisi aikaa ollut sitoa perhoja, mutta ei ollut minkäänlaista kiinnostusta mennä perhopöydän ääreen.
Lauantaina olin Nakkilan Koskilla hirveessä vesisateessa heitolla. Kaloja kävi näytillä, mutta niiden ottihalut ovat vieläkin heikot. No, yhden 60cm taimenen sain ja laskin samoin tein taimenen jatkamaan jokeen touhujaan. Uskon kalojen aktivoituvan lähipäivinä ottamaan perhoon paremmin.
Kausi lähenee loppuaan ja montaa viikon loppua ei ole enää jäljellä, jolloin voisi saada lohta tai taimenta joesta. Ruokakaloja ei juuri enää tule, vaan saadut kalat viedään sumppuun odottamaan siirtoa paremmille kutupaikoille tai mädin lypsyä varten. Lypsetty lohen mäti siirretään poikasten kasvatuslaitokselle kypsytettäväksi, joista sitten tulee lohenpoikasia.
Mutta paras on nimittäin vielä edessä. Kaksi viikkoa kesälomaa odottaa alkamista perjantaina. Toivottavasti sää ja joen virtaamatta ovat suotuisia. Suunnitelmissa on lomasta pyhittää 10 päivää perhokalastukselle. Saa nähdä toteutuuko suunnitelma vai karahtaako koko homma kiville. Loviisan ydinvoimallan huolto on nostanut sähkön hintaa ja se näkyy vesivoimaloiden suuremmalla käytöasteena. Joen virtaamatta vaihtelevat melkolailla. Mutta loma on aina lomaa, vaikka miten sen käyttäisi.
Toivottavasti vielä nähdään jokirannassa, jos ei nähdä, niin mukavaa syksyn aikaa sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti