Viikonloppu meni melkein täysin Nakkilan koskilla. Sää oli vähän kaikkea kylmän, tuulen ja sateen väliltä. Heittosuuntaan nähden oleva koillisen puoleinen takatuuli teki heittämisestä ajoittain vaikeaa. Siiman ankkurointi oli sitä sun tätä, mutta silti kalastettiin.
Lauantai aamuna olin jo joella klo 5.30 ja ajattelin vähän yrittää pimeällä kalastusta kohde kalana tietysti taimen. Mutta eipä valoperho kelvannut pimeässä taimenelle. Siinä sitten heittelin perhoa ja odottelin päivän heräämistä uuteen päivään.
Tulihan se päivän valo sieltä esiin ja näin joen virtaaman , sekä veden korkeuden paremmin. Veden korkeus ja virtama näytti hyvältä ja odotukset olivat korkealla. Vaihdoin yöperhon päiväperhoon. Veden sameus oli edelleen haaste, mutta se ei lannistanut mieltä. Uskoa oli yhtä paljon kuin rovastilla, joka valmisteli sunnuntaita varten saarnaa seurakunnalleen.
Heittelin siinä perhoa vaihdellen ja muutama kala kävi ilmoittamassa heränneessä uuteen päivään tehden pienet hypyt pinnassa. Roger saapui rantaan kaverikseni. Paljon mukavampi kalastaa kaverin kanssa kuin yksin. Veden virtaus lisääntyi myös hiukan, mutta ei häiritsevästi. Vähän tyhjältä tuntui joki ja odotukset alkoivat pikku hiljaa hiipua innokkailta perhokalastajilta.
Vähän ennen klo 9 laitoin täysin oranssin putkiperhon kirkkaalla rungolla siimani päähän. Ajatuksena oli tarjota sameaan veteen hiukan väriä kalojen kiusaksi. Tuumasta toimeen ja heittämään. Siimat suoriksi ja heitto rullaamaan. Pari heittoa ja pääsin ns. ottipaikalle. Uittoa, muutama trippaus ja vapa nytkähti voimakkaasti. Taimen vai lohi? Ajatus pyöri päässäni. Vastus siiman päässä laittoi hyvin hanttiin ja väsyttelin kalaa rauhallisesti Rogerin ollessa haavin varressa. Pikku hiljaa kamppailu kääntyin minun edukseni ja saatiin kaveri haaviin. Taimenhan siinä köllötteli. Mittaus, nopea kuvaus ja sitten taimen sumppuun odottamaan siirtoa kutujoelle.
Sunnuntaina ei pitänyt lähteä joelle, joten nukuin hyvät 10 tunnin yöunet. Aamulla touhusin kotona, mutta sitten alkoi joen hempeä ääni kutsumaan. Niinpä laitoin välineet kuntoon ja Kian nokka kohti Nakkilaa. Olin joella klo 11 aikoihin ja pojat oli heittäneet tyhjää aamusta saakka. Rinkiin mukaan neljänneksi jonon jatkoksi. Siinä mentiin jonossa kuin köyhän talon porsaat tyhjää heittäen.
Taisi kello jotain kahden maissa Timpan vavan taipuessa oikein kunnolla. Komea kirkas lohi pinkaisi ilmaan perho suussaan. Seurasin ylempänä Timpan ja lohen taistelua, joka oli melko kiivasta. Sitten vapa oikeni ja ärräpäitä kuului perästä. Lohi oli vetänyt siiman kivien väliin ja peruke katkesi. Ikävää Timolle, mutta meille muille se antoi uutta intoa heittämiseen. Hetken kuluttua Tommin vapa kumarsi ja taistelun tuloksena tittiluokan lohi kävi haavissa kääntymässä.
Tämä lisäsi entisestään intoa kalastukseen. Jonkun ajan kuluttua ajattelin taas tarjota vähän väriä jokeen ja laittoin kirkkaan keltaisen putkiperhon tarjolle. Aloitin heittämisen melko ylhäältä ja laskettelin rauhassa kohti ottipaikkaa, josta olen saanut useamman taimenen tänä suvena. Äkisti vapa taipui jälleen kerran siinä kohdassa. Kala kiinni. Lohi vai taimen? Väsyttelin kaikessa rauhassa vastapeluria, joka laittoi yllätävän hyvin vastaan. Hetken päästä Toni sai kalan haaviin. 65 cm taimen sieltä tuli. Ei mikään jättiläinen, mutta kylmästä vedestä johtuen oli ihan hyvä kamppailu.
Toni vielä yllätti meidät kolmen kilon kirjolohella ennen kotiin lähtöä. Ei kyllä ollut paikallisia istutuksia sen verran potra oli kokosekseen. Ehkä mereltä kassista karannut ja tuli katsomaan miltä Kokemäenjoki näyttää syksyllä. Nyt Toni katselee kirjoa ruoka pöydässään.
Tälläinen viikonloppu oli meikeläisellä. Ei ihan tyhjä, mutta jotain sentään saatiin pidellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti