Hämärä (runo)

Hämärä tuo ihmeellinen hetki.

Aika pysähtyy hämärän vallatessa maan.

Perhokalastaja hämärän hetken ystävä vapojaan virittää kalastamaan.

Toivoa, uskoa on kalastajan mieli avoimenaan. 

Perhon valitsee hämärän mieliksi sävyyn tummaan.

Linnut lakkaa laulamasta, taimen joen pinnassa käy.

Ketään muita ei joella näy.

Vain yksi hämärää halajaa, perhokalastaja katsellaan joen virtaa kiikaroi.

Taimen mielessä, vesi kielessä  perhon jokeen sinkoaa.

Silloin taimen pintaan käy, ei enää perhoa näy.

Siima vettä vistää sitä kelalla riittää.

Hetken taistelu ja sitten alkaa maistelu.

Taimen pannuun käy loisteessa nuotion.

Hämärän hetki väistyy.

Niin väistyy myös perhokalastaja kohti lepopaikkaansa kohdaten päivän jälkeen ystävänsä hämärän.