Jäykkää on

Pakkanen paukkunut meidän nurkissa jo jonkin aikaa ja loppua ei näy. Kylmä talvi ja vähä luminen maa on vallannut Etelä-Suomen niemet ja notkot kauttaaltaan.

Aiemmin blogissani haaveilin maaliskuun alkupuolta kauden aloitus hetkeksi, mutta taitaa jäädä haaveeksi samalla tavalla kuin seitsemän oikein lotossa. Odotellaan rauhassa kevään lämpöjä turhia kiukuttelematta.

Mitä sitä muuta kuin perhonsidontaa ajankuluksi, vaikka perhoja on nytkin laatikko piukassa. Eipä tarvii sitten juuri sitoa, kun kausi alkaa. Saa rauhassa keskittyä kalastukseen. Olen myös lahjoittanut ylimääräisiä perhoja nuorille tai muuten kädettömille perhokalastajille. Mielummin lahjoitan, kun myisin parin euron kappalehintaa jossain nettipalstalla.

Tein  sitten värikoukkuja testierän Emalian uv-hartseilla. Vähän erinlaisia käsitellä kuin perinteiset uv-liimat notkeuden tähden. Tulee pullosta nopeammin ulos ja saa nopeasti lamputtaa hartsi ettei lähde valumaan pitkin koukun vartta. Lisäksi nämä uv-hartsit ovat läpikuultavia väriltään. Parin koukun jälkeen homma alkoi toimia ja koukuista tuli ihan hienoja. Saa nähdä miten uv-hartsit säilyvät, kun on pullon korkannut. 

Josko pienet päiväunet ottaisi ja sitten vaikka muutaman perhon tekisi lauantain ratoksi tekisi. Ei vanhalla miehellä enää mitään paheita ole vikkonloppuisin. Ainut pahe on grillimakkara ja sitäkin voi syödä ainoastaan joka toinen viikonloppu ettei veriarvot nouse pahempaan suuntaan. Onneksi arvot ovat olleet hyvät tähän saakka ja lääkitukseksi riittänyt d-vitamiini ja kalamaksaöljy pillerit.

Mukavaa viikonloppua itse kullekin säädylle.