X-joella päiväreissulla

Heräsin sunnuntai aamuna klo 5.10 ilman herätystä. Vähän jo edellisenä iltana olin empinyt paikan valinnalla mihin sitä lähtisi perhoa uittamaan? X-joki vai Nakkilan kosket olivat paikat mitä miellessäni pyörittelin. Illalla ajattelin, että menen Nakkilan koskille ja saan nukkua pitempään. Lauantai päivä meni reissun päällä koko päivä ja olin kotona vasta klo 22. Eikä sitä heti osannut käydä nukkumaan.

Mutta sunnuntai aamuna ajatus vei kahvikupin ääressä X-joelle. Ei muuta kuin Kia kyntämään asfalttia parin tunnin ajaksi. 150 kilometrin ajomatka taittui mukavasti muusikkia kuunnellen ja ajatuksia elämästä pyörittämällä.

Perille saavuttuani vedin kahluuvaatteet päälleni ja kasasin Loop Cross 9/13.6 perhovapani heittokuntoon. Vähän jännitti miten vapa toimii. Ostin vavan käytettynä yhdeltä tutultani ja edellisenä syksynä olin sillä heittänyt ainoastaan testiheitot. Siimaksi valitsin Game Ghanger 500 gr inter version ja tippinä Guideline 12 jalkasen 1/3 upoavuudella. 

Ensi heitolla huomasin heti, että tippi oli liian synkkä virtaukseen nähden ja jotenkin tuntui, että 12 jalkainen tippi ei oikein toiminut vavassani. Siispä vaihdoin tipin 15 jalkaiseen inter versioon ja siimapaketti alkoi toimimaan huomattavasti paremmin. Heittoa heiton perään nautiskellen keväisestä aamusta auringon hyväilessä selkääni. 

Jokaisella heitolla oli toivo taimenen iskusta siinä vaiheessa, mutta päivän mittaan toivo alkoi hiipua pikku hiljaa kuunnellessa muiden kalastajien kokemuksia päivästä. Eipä häävilta joki vaikuttanut sinä päivänä. Kokeneenmatkin Kotkan pojat olivat kuulema vetäneet tyhjää pari päivää joella. No, tänne oli tultu ja täällä kalastetaan ajattelin. 

Seitsemän tuntia jaksoin tyhjää jokea heittää tuulen yltyessä riesakseni. Niinpä päätin pistää vehkeet kasaan ja lähteä kohti kotia Sastamalaan.

Paha veikkaukseni on, jos sateita ei tule, niin X-joen kausi tulee olemaan lyhyt, niin kuin muutamana keväänä on käynyt. Tämä johtuu talvien vähä lumisuudesta. Ei ole sulamisvesiä, niin ei ole myöskään virtausta joessa. Mutta minkäs näille voi. Luonnon armoilla perhokalastusta harrastetaan. Harvoin sitä pääsee oikein optimi olosuhteissa lajia harrastamaan.

Mutta mitä tässä itkemään. Se mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Kausi on vasta alussa ja pettymyksiä tulee lisää. Mutta toivottavasti tulee niitä onnistumisiakin jossain välissä kautta. Eipä tässä muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja uskoa siihen, että kyllä se taimen tänä vuonnakin haavissa käy kääntymässä.