Alku aina hankalaa

Täytyy myöntää, että perhokauden aloitus on hankalaa aikaa. Jäiden lähdettyä pitää heti päästä joelle talven patoutumia poistamaan. Mutta kalan saanti on vaikeaa kuin loton teko ainakin minulle. 

Pari reissua on tullut tehtyä x-joelle tyhjää pyytäen. Voisin selitellä olosuhteilla tyhjän pyytämistä, mutta parempi katsoa peliin ja todeta olevan edelleen keltanokka viiden kalatusvuoden jälkeen näissä hommissa.

Nakkilan koskilla olen myös käynyt jokusen kerran siimoja oikomassa. Eilen kävin viimeeksi siellä heitolla ja yhtä kalaa sain hetken pidellä, joka oli todennäköisesti kirjolohi.

Mutta turha tässä vaipua melankoliseen mielentilaan. Kevät eteenee pikkuhiljaa ja kalan saanti mahdollisuudet kasvavat päivä päivältä. Norssikin tuntuu nouseen jo Nakkilan koskille lokkiparvista päätelen ja se tietää hyvää taimenen nousulle. Tarpeeksi tunteja joella, niin kyllä niitä onnistumisia alkaa tulemaan.

Pitää vain uskoa omaan tekemiseen ja luottaa perhoihin joita on sitonut talven aikana. Samat perhot, sama uitto, sinnikkyys ja usko siihen, että joissain vaiheessa ne tähtihetket tulevat eteen palkinnoksi kovasta yrittämisestä. Palkinto voi olla kultainen taikka sitten pistesija, mutta sitä ei saavuteta vapaa puristamalla ja väkisin riuhtomalla. Ahti antaa sen tai sitten ei.

Mennään edelleen rennolla mielellä joelle ja nautitaan perhokalastuksesta, luonnosta ja hyvistä ystävistä kauden aikana.