Nakkilan Koskilla

Talviloma alkaa olemaan pulkassa ja kalastuskiintiö on myös täysi. Neljä päivää tuli vietettyä Nakkilan Koskien eri koskilla. Seitsemän - yhdeksän tuntisia päiviä tuli heittettyä perho oikein olan takaa.

Kohde kala taimen jäi saamatta, mutta toutainta tuli senkin edestä. Parhaimpana päivä kävi rannalla kolme toutainta joista isoin oli 75 cm. No, mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Kärsivällisyyden kautta voittoon. Tarpeeksi heittoja, niin jossain vaihessa se napsahtaa taimen perhoon kiinni.

Mutta positiivista oli hyvät ilmat. Tietysti tuuli teki kiusaa muutamana päivänä. Tietysti myös se, että pääsi arjesta irti. En muista milloin viimeeksi nukkunut niin hyvin mitä tällä lomalla. Öiset heräämiset loppui kuin itsestään. En tunne itseäni arjessa tressaantuneeksi, mutta jotain alituista tressiä minulla on.

Vuoden aika Nakkilan Koskilla on haasteellinen perhokalastajille. Pelkästään veden lämpö on sellainen elementti, että se kylmyydellään pitää vielä taimenia passiiivisena. Odotellaan rauhassa veden lämpenemistä muutaman asteen verran, niin eiköhän ala taimen perhoon purra.

Tuli kierettyä Nakkilan Koskia neljän päivän aikana päästä päähän. Kistu, Ruskilla, Arantilla ja Voimalaitos tuli koluttua läpi. Voimalaitos sai vähiten heitto aikaa tällä lomalla. Kistua heitin yhden aamupäiivän veden ollessa melko korkealla. Ruskila ja Arantilla meni varmaan aika tasoihin ajallisesti. Niissä vietin suurimman ajan reissuillani.

Mutta mukaava oli olla kalastamassa. Raitis ilma, ihmisten kohtaamiset eri paikoissa oli jo pelkästään hunajaa sielulle. Mikä kruunasi kaiken, niin aurinko oli esillä joka päivä ollessani joella.

Nyt paneudutaan jääkiekon maailmaan ja jännitetään SaiPan puolesta. Huomenna voi sitten sitoa täytettä perhorasiaan. Matala vesi vie perhoja mennessään vaikka ei sitä tahtoisi.

Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle säädylle.