Tyhjä grilli

Ei tässä paljoa pääse retostelemaan kalasaalilla tai makkaran syönnillä. Ainut ero on asioissa, että makkara ei oikein maistu enää ja taimenta uitttaisi miellään vavan päässä.

Mutta yksin en ole tämän veneen kyydissä ja se lohduttaa hiukan tyhjän pyytäjää. Ei tarvitse mennä peilin eteen kyselemään, että missä vika on?

Periksi en anna ja jatkan perhon uittoa Kokkelissa, niin kauan kuin veden lämpö antaa myöten. + 20 astetta alkaa olemaan kipuraja joella käyntiin. Silloin taimenen ja lohen suut alkavat mennä kiinni.

Tulevia eläke-päiviä tässä myös suunnittelen jo arjen keskellä. Pakettiauto on pyörinyt parina päivänä mielessä ja nettiä selaillut sen tiimoilta. Pakettiauto antaisi tiettyä vapautta kalareissuille. Ei tarvitsisi miettiä yöpaikkaa missä päänsä kallistaisi. En tiedä toteutuuko tämä märkä päiväuni vai jääkö ajatuksen tasolle. Väliraha vaihdossa ratkaisee asian lopullisesti.

Ei tässä muu auta kuin kömpiä perhopenkin ääreen haaveilemaan uusien perhojen kera hienosta saaliista ja koittaa perua ahdille esittämääni toivomusta. Menin toivomaan yhtä isoa kalaa edes kauden aikana ja se on jo pakastimessa. Ottaako ahti tosissaan perhomiehen toivomukset vai pitääkö muuten vain miestä löysässä hirressä? Se jää nähtäväksi, mutta yrittämisestä se ei jää kiinni.

Tosi perhokalastajat ovat nyt lohijokien äärellä ja toivotan kireitä sinne missä sitten kalastatkin. Noviisi jatkaa Kokkelin ruoppaamista ja haaveilee pakettiautosta, sekä ensi kesästä jolloin töiden ei pitäisi haitata jaloa harrastusta.