Keskiyön ritareita Nakkilan koskille

Arkisin herään töihin klo 4.30 ja sisäinen kello potkii ylös myös minut vapaalla klo 5 aikaan. Mitä muuta tekemistä flunssasta toipilaana on kuin perhosidonta. Niinpä aamukahvit juotuani ja siinä sivussa uutiset luettuani hyppäsin perhopenkin ääreen. Päiväkalastukseen perhoja on vaikka muille jakaa, niinpä jatkoin yöperhojen sidontaa.

Niin kuin eilen muistaakseni kirjoitin, että käytän yöperhoissani pimeydessä hohtavia elementtejä. Jatkoin samaan malliin nytkin ja tein kaksi eri variaatiota. Kuva alla miltä perhot näyttävät pimeässä, kun niille antaa valoa lampulla.

Eipä ne niin kummoisilta näytä, mutta itse uskon tämän toimivan vanhasta kokemuksesta. Isoin taimeni yökalastuksessa on 80 cm/6.2 kg ja tämän sain vielä räikeämmällä valoperholla, jossa oli koko hohtava runko.

Hurahdin näihin "valoperhoin" aivan vahingossa. Ensikertaa lähtiessäni perhokalastamaan yöllä tein hetken mielijohteesta yhden "valoperhon" mukaani. Kaiken näköisiä perhoja uitettiin pimeyden alkaessa ja mitään ei tapahtunut. Sitten sanoin pojille, että nyt laitan todella ruman perhon testiin ja ei mennyt kauan taimen ollessa siiman päässä kiinni. Nyt olen ristinyt yöperhoni yön ritareiksi.

Taimen kalastus yöllä ei ole niin yksinkertainen juttu. Moni asia tarvitsee loksahtaa kohdalleen ennen kuin jotain voi saada. Joka vuosi ei saa taimenta pimeässä ja se kertoo paljon yökalastuksen vaikeudesta Nakkilan koskilla.

Mutta yökalastuksessa on oma viehätyksensä. Perhokalastus muuttuu täysin aistien varaiseksi. Kaiken mitä teet lähtee selkärangasta. Siiman ankkurointi, heittäminen ja perhon uittaminen pimeässä on aivan oma maailmansa. Ja sitten se paras hetki taimen iskiessä kiinni. Sitä tunnetta ei voi sanoin kertoa. Se tarvitsee itse kokea.

Tulihan tässä taas haaveiltua. Kirjoitin tätä laiskanlinnassani ja mieleni vaelsi samaan aikaan yön pimeydessä Nakkilan koskilla. Taidan olla ihan huuhaa ukko. Mutta mikä tässä on olla hulluna Nakkilan koskiin ja odottaa niitä hienoja hetkiä monien pettymysten jälkeen vesien jäähtyessä Nakkilassa. Toivossa on hyvä elää sano lapamato, kunnes Toivo kuolee. Minun toivoni Nakkilan koskien suhteen ei ole kuollut.