Ruskaa ja tuskaa Nakkilan koskilla

Parin viikon loma meni aika nopeasti. Suurimman osan lomastani vietin kalastaen Nakkilan koskilla eri kohteissa. Lomani meni melko mukavasti, mutta ydinvoimaloiden huoltoseisokit, sekä Suomen ja Ruotsin välisen merikaapelin vikaantuminen Suomen päässä vei kyllä kalastuksesta parhaan terän.

Joen virtaukset vaihtelivat suuresti kahden viikon aikana jona perhokalastin Nakkilan koskilla. Periaateeni on, että lomalla kalastetaan olosuhteisiin katsomatta. Ilmat olivat kyllä suotuisat ja sen vuoksi jaksoi heittää perhoa parhaina päivinä 11 tuntia putkeen runsaasti virtaavassa Kokemäenjoessa. Hieno syksyn ruska nostaa päätään jokimaisemassa kunnes lehdet luovuttavat itsensä virran vietäväksi kohti viimeistä kohtaloaan liittyen osaksi luonnon  kiertokulkua.

Näille joen olosuhteille  pieni perhokalastaja ei voi mitään. Ne on vain nieltävä ja oma valinta on sitten kalastaako vai ei. Minä valitsin kalastuksen ja sen mukaan valitsin päivittäin kalastuskohteeni Tynin, Kistun ja voimalaitoksen välillä.

Kohdekalat taimen ja lohi olivat todella tiukassa. Ensinmäisen lomaviikon lauantaina sai kaksi lohta joen virtaaman ollessa alhaisella tasolla. Muuten arvokalat eivät minua vaivanneet lomani aikana. Mutta pitää olla lohiin hyvin tyytyväinen, kun katselee tilastoja Nakkilan koskien sivuilta syksyn osalta. Rantakalastajat eivät juuri loista syksyn saalistilastoissa oli pyyntivälineenä mikä tahansa väline. Poikkeuksena spinflugakalastajien yhden viikon lohisaaliit.

Kalastuskautta on vielä jäljellä ja en heitä vielä kirvestä kaivoon saaliin suhteen. Kaikki on vielä mahdollista, jos syyssateet pysyvät aisoissa. Lokakuun pitkän ajan ennuste säiden suhteen lupaa melko hyvää säätä.

Mutta tämä loma taisi olla viimeinen lomani näillä näkymillä työelämässäni sillä 1.3.2027 alkaa tämän vaarin eläkepäivät. Saa nähdä kuinka intoa riittää perhokalastukseen ja kuinka monta vuotta jalka nousee niin paljon, että jaksaa kahlata kivikorannoilla perhovapa kädessä. Luoja sen yksin tietää ja minä nautin elämästäni niin kauan kuin vain voin.

Mukavaa syksyn aikaa sinulle hyvä lukijani.