Iso kala vei voiton Kistulla

Tänään oli kunnon kala siiman päässä Kistulla. Varovainen tärppi, kala kiinni ja siitä alkoi vääntö. Kala lähti heti pitkin pohjia painamaan kohti keskivirtaa ja tunsin vavassani sen suuruuden. En ole Nakkilan koskilla ennen sen luokan kalaa uittanut perhosiimani päässä. Sain hiukan kalaa uitettua  rantaa kohti, mutta veijari päätti lähteä uudelleen keskivirtaa kohden ja sinne päästyään lähti uimaa minua päin. Käsi kävi kuin liikennepoliisilla kelatessani siimaa sisään kelalle. Ja taas kala lähti uimaan minusta pois päin. Varovasti pidin vastaan kalan määrätessä tahtia kaksin kamppailussamme. Hetken kuluttua siima löystyi vedosta ja veijari irtosi vieden voiton taistelustamme. Se pettymyksen tunne siinä hetkessä, mutta hetken kuluttua ilo sisälläni valtasi ajatukseni. Sain valtavan hienon kokemuksen ja tiedän tekeväni jotain oikein saadakseni ison kalan siiman päähäni. En tiedä kumpi oli perhossani kiinni lohi vai taimen, mutta iso kala se oli.

Mitä tästä opin? Ainakin sen, että olosuhteista riippumatta voi saada kalan. Ei kannata surkutella joen virtauksia, vaan valita kalastuskohde virtauksien mukaan. Nakkilan koskilla optimi olosuhteet ovat nykyään tiukassa johtuen varttisähköstä. Joki virtaa sähkön hinnan mukaan. Eli meidän pienten perhokalastajien on nöyryttävä sähköyhtiöiden edessä ja hyväksyttävä joen virtaamat sellaisenaan.

Opin myös sen, että aina ei voi voittaa. Se on pienestä kiinni pysyykö kala kiinni vai ei. Väkisin ei kalaa saa rannalle. Opin myös sen, että hieno kokemus antaa uskoa tulevaisuuteen. Jälleen jaksan uskoa, että eräänä päivänä saan ennätyskalani Nakkilan koskilta vaikka kausi näyttäisi kuinka heikolta.

Mutta unelmaani päästäkseni heittokertoja tulee paljon ja pettymykset seuraavat minua reissuillani. Minun on vain kestettävä pettymykset ja tyhjät kalastusreissuni. Sinnikäs työ joella palkitaan jossain vaiheessa hienolla palkinnolla.

Tähän kauteen ei monta kalastusreissua enää mahdu. Teen viimeiset reissut harkiten seuraten joen virtauksia ja millaiset ilmat ovat silloin. Ei se niin herkkua enää ole kalastaessa kylmällä ilmalla, mutta veri vetää silti Nakkilaan.