Kuukausien odotus

Pikkuhiljaa olen huoltanut perhokalastusvälineitäni kuluneen kauden jäljiltä. Positiivista on se, että vavat, kelat, siimat ja kahluuvarusteet ovat kunnossa tulevaa kautta varten. Keloihin rasvaus, vapojen puhdistus ja kahluuvarusteiden pesu ja odottamaan uutta kevättä kuin lapset odottavat joulupukkia. Eli pitkää on odotus, mutta eiköhän vanha äijä sen jotenkin kestä.

Talvikuukaudet kuluvat suht nopeasti kuntosalilla käydessä ja perhoja sitoen ajatusten olessa keväisellä joella siinä samassa. Ne haaveet ja unelmat antava voimaa ja uskoa uuteen kevääseen.

Kerrostalo asujana on pakko piiskata itseään pysymään aktiivisena. Muuten elämä menee makoiluksi talven aikana ja se kostautuu keväällä. Vanhan on pakko piiskata itseään, että vireys- ja kuntotaso pysyy korkealla. Ei muuten jaksa kesällä perhoa heittää tuntikausia joella.

Voihan se olla, että minut vielä nähdään joella tänä kautena, mutta olosuhteiden tarvitsee olla kyllä silloin mintissä kaiken puolin. Ei viitsi lähteä itseään kiusaamaan johonkin räpäskäkeliin. Sen verran mukavuuden haluiseksi olen iän myötä tullut. Riittää, kun kesällä ja keväällä kalastaa kelissä kuin kelissä.

Nyt sitä sitten pyöritellään uusia perhomalleja päässä ja aloitetaan niitä pikkuhiljaa toteuttamaan perhopenkin ääressä. Perhoja on kyllä entuudestaan yllin kyllin vaikka muille jakaa ja taidan lahjoittaa osan perhoistani nuorille aloittaville perhokalastajille. Mitä niitä myymään jossain ryhmässä, kun putkiperhoista ei juuri Suomessa makseta tavalliselle perhokalastajalle juuri mitään. Nimimiehet ovat sitten oma kastinsa. He voivat saadakkin perhoistaan jonkunlaisen rahallisen korvauksen. Eli ennemmin lahjoitan kuin myyn perhoni halvalla.

Tälläista tähän viikkoon. Miten muilla kuukaudet kuluvat odottaessa uutta perhokalastuskautta pimeyden keskellä. Olkaa kiltisti.