Maltti on valttia

Kelit on ollut plussalla ja lumet sulaa hyvää vauhtia. Tunne vie miestä jo joelle kuin keväistä kollia yöjuoksulle mutta järki laittaa hanttiin. Mitä tässä kiiruhtamaan,  sillä joki tulvii lumien sulaessa. Olen kotona ja valmistaudun rauhassa tulevaan kauteteen. Kyllä joella ehtii olemaan aivan tarpeeksi, kun miltei kaikki vapaat ja lomat siellä kuitenkin vietän.

Maltti on myös valttia kalastaessa. Iän karttuessa sitä miettii monesti millaisia riskejä kanttaa ottaa joella. Etenkin yksin kalastaessa olen hyvin varovainen liikkeissäni ja miten kahlaan joessa. Tietysti vahinko voi sattua vaikka olisi kuinka varovainen. Mutta vara ei venettä kaada sanotaan.

Sanotaan myös, että ilman riskejä ei mitään saa. No, tietty riskinotto on aina paikkallaan mutta siinäkin pitäisi olla järki mukana. Tunteella ei kannata riskeerata mitään, sillä aina silloin tulee usein tehtyä vääriä valintoja niin kalastaessa kuin myös muussakin elämässä.

Perhopenkin ääressä olen tehnyt mustaa perhosarjaa. Jotenkin on sellainen tunne, että musta sävyitteiset perhot on hottia jossain vaiheessa kautta Kokemäenjoella. Pieni kutina on jopa ennästyskalasta. No, se nähdään lokuun lopulla onko Sarellin pojalla yliluonnollisia ennustajan kykyjä vai paskaa tuuria.

Mutta niihin perhoihin on uskottava millä kalastaa. Siinä on jokin ihmeellinen voima. Kai sitä kalastaa eri tavalla, kun on usko tekemiseen ja perhoihin.  Se on vähän sama juttu, kun nuorena poikana tanssilavalle mentäessä. Jos ei ollut uskoa saatille pääsystä, niin usein jäi ilman. 

Kausi lähestyy kovaa vauhtia. Valmistaudutaan kunnolla ja uskotaan tekemiseen joella, kun se hetki koittaa. Ei tehdä asioita epäuskon vallassa, ettei käy niin kuin minulle nuorena kollina tanssilavalta lähtiessä. Sain taluttaa ainoastaan polkupyörää kohtia kotia, kun en kyennyt humalastani johtuen ajamaan pyörääni.

Valoa tunnelin päässä

Maanantai aamuna töihin lähtiessä pakkasta -19 astetta ja tänään kotiin töistä tullessa +11astetta lämmintä. Viikon alussa mieli maassa,  toivottomuus valtasi mielen perhokauden aloituksesta. Mutta nyt näyttää hyvältä. Loma lähestyy ja aurinko paistaa tuoden ilon, sekä valon perhokalastajan elämään pitkän talven jälkeen.

15.4 lauantai on kalenteriin merkattu kauden aloituspäiväksi. Nyt vietän pääsiäisen rauhassa perheeni parissa ja laitan siinä sivussa välineet kuntoon h-hetkeä varten. No mikään ei ole varmaa tässä iässä. Ei edes kalastuskauden aloitus mutta johonkin pitää tähdätä. Elämä on tehty elettäväksi ja siitä pitää nauttia niin kauan kuin voi. 

Kaikki alkaa olla kunnossa välineiden puolesta. Eilen tuli postissa vielä väkäsettömiä koukkuja ja kyllästysainepullo kahluuvarusteita varten. Muutaman viimehetken perhon vielä sutasen vajaaseen perhorasiaan ja sen on siinä. Mieli kirkkaana toivoa ja uskoa täynnä lauantaina jokirantaan satoi tai paistoi. 

Neljäs täysi perhokalatus kausi alkaa kohdallani, että raakille tässä vielä ollaan mutta tekemällä oppii. Tietysti seuraan silmä kovana mitä konkarit touhuavat joen varressa. Ei oppi ojaan kaada ja uudet niksit ovat aina tervetulleita meikeläiselle. Elämä on oppimista varten loppuun saakka ja kannattaa elää mieli avoinna muutenkin kuin perhovapa kourassa.

Vanhaa miestä kauden alku jännittää samalla tavalla kuin ekaluokkalaisen ensimmäinen koulupäivä. Mitä kausi tuo tullessaan sen tietää syksyllä. Turha tässä on spekuloida saalista ja tuleeko ennätyskaloja. Tuntemattoman sotilaan sanoin on mentävä eteenpäin. Kaikki on korkeimman käres. Sitä saa kaloja tai ei saa. Mutta perhon on oltava vedessä eikä ilmassa saadakseen jotain. Mitä toivon on se, että heittotekniikkaa voisin kehittää lisää. Pitkiä päiviä kalastaessa on paljon mukavampi heittää heittotekniikan toimiessa. Mitä tässä turhaa enempi turisemaan. Toivottavasti seuraava julkaisu on videon muodossa Sarellin pojan touhuista joen varresta. Hyvää pääsiäistä ja kireitä milloin sitten korkkaat kautesi.