Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.
Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa.
Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.
Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.
Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.
Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.
Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.
Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.
Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.
Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.
