Kokkeli alkaa kutsumaan

Vettä on virrannut ja paljon Kokemäenjoessa viime syksystä lähtien. Nyt näyttää jo vähän paremmalta joella virtauksien suhteen. Ensi viikonloppuna korkkaan kauden Kokemäen joella. Mitään suuria odotuksia ei ole aloituksen suhteen. Mennään kavereiden kanssa Lohijoki Oy:n heittolaiturille sunnuntaina nautiskelemaan kauden alusta. Jos hyvä tuuri käy, niin joku meistä voi saada nätin taimenen. Sunnuntai -iltana se sitten tiedätään paremmin miten meille kävi.

Nakkilan kosket eivät ole helpoin kalastettava perhokalastajille johtuen joen suuruudesta ja joen suurista virtausvaihtelusta. Mutta sitkeästi kun kalastaa, niin palkinto voi olla suuri. Taimet ovat isoja joessa keskipainon ollessa 3kg:n luokkaa. 2018 vuonna top vitoseen ei päässyt alle 8 kg:n taimenella. Se kertoo mitä joesta voi saada mutta helpolla se ei tule. 

Tulevaan kautteen en ole tehnyt mitään suuria muutoksia perhojeni suhteen. Perusperhoa ketusta eri väreissä ja koko luokassa olen tehnyt talven aikana perhorasioihini. Kuten joskus olen maininnut, että en ole mikään huippusitoja perhojen suhteen mutta oma tekemillä perhoillani kalastan ja niillä olen kalani joesta saanut.

Nakkilan kosket on kalastukohteeni koko kesän. Jostain syystä ei tee mieli lähteä Norjan Neideniin tänä vuonna. Siispä nautin kalastuksesta Nakkilan koskilla niin kauan kun voin. Joki veden lämpötilan noustessa 20 asteen tiennoille, niin kalojen tulo loppuu täysin. Toivottavasti ei tulisi pitkiä helle jaksoja, niin veden lämpö pysyisi siedettävissä lukemissa mahdollisimman kauan. Mutta edellis kesiä katsoessa pahoin pelkään, että toiveeni ei toteudu.

Poltteet ovat kovat Nakkilaan, pakko se on tässä julkisesti tunnustaa. Perhokastus on muutakin kuin kalan saantia. Kaipaan kalakavereitani pitkän talven jälkeen. Kaipaan kesäisiä aamuyön hetkiä joen syleilyssä. Kaipaan tietysti sitä, kun iso taimen iskee perhooni.  Kaipaan luonnon rauhaa kiireisen arjen keskelle joen rauhoittaessa mieltäni. Kaipaan sitä luojan yhteyttä hiljaisella joella, jossa tunnen jumalani läheisyyden hiljaisen tuulen huminassa.

Minut tuntee joella helposti. Olen yksi vanhimmista aktiivisista perhokalasjista Nakkilan koskilla. Morjestetaan jos tapaamme Nakkilan kirkon vaiheilla.

 Se sitten moro.

Pitkäpäivä takana

Heräsin aamulla klo 2.30 ja arvata saattaa, että Sarellin ukolla kalastusreissu mielessä. Olin jo illalla laittanut kaiken kuntoon eväitä myöten. Ei muuta kuin aamukahvit pikaisesti kitusiin, vaatteet päälle ja matkaan. Kello kolme olin auton ratin takana aloittamaan kahden tunnin ajon perhojoelle jota edelleen kutsutaan x-paikkaksi. Lämpötila ulkona +1-3 astetta. Matka taittui joutuisasti ja olin perillä joella viideltä.

Perhovavat kasaan ja heitolle. Olin valinnut kalastuspaikaksi hiekkasaarekkeen jossa osin joutui kahlaamaan. Heittoa heiton perään ilman tulosta. Perhohot vaihtuvat tiuhaan siiman päässä. Vastarannalla kaveri saa taimen. Minun puolella on hiljaista kuin hautajaisissa taimenen suhteen. Välustätä käyn autollani kahvilla ja syömässä eväitäni, että jaksaisi jällkeen kalastaa. Muutama tuttu kaveri ajaa autolla ohitseni morjestaen jokitörmältä kulkevalta tieltä.

Kalastan vaihtaen aina laskun jälkeen perhoa mutta joen taimet eivät anna merkiäkään itsestään. Alkaa olla melkein jo puolipäivä ja tunteja on takana miltei kuusi kalastettuna. Sitten perhon vaihdossa osuu käteeni keltainen perho kirkkaalla rungolla. Laitan perhon siimaani ja lähden laskulle. Laskun puolivälissä kuuluu jokitörmältä tervehdys. Kaveri on tullut joelle ensi kertaa ja kyselee vinkkejä kalastuksen suhteen. Siinä vastailessa samalla heittelen perhoa. Hetken kuluttua vapa nytkähtää ja taimen potkii vastaan melko voimakkaasti. Haavi ei ole käteni ulottuvilla ja teen mielessänni suunnitelman kalan ylös saamiseksi. Uitan taimen varovasti hiekkapakalle, irtoitan koukun kalan suusta, mittaus ja kuvaus. Lasken taimenen jokeen lajitovereiden seuraksi. Rannalla kävi 58 cm taimen.

Kaveri jokitörmällä aivan innoissaan näkemästään. Hän jää seurakseni kalastamaan ja puhelemme niitä kalastuksen lomassa. Parituntia yhteistä kalastusta ilman saalista ja päätän vaihtaa kalastuspaikkaa. Tavarat autoon ja nokka kohti alakoskia.

Perille saavuttuani huomaan alaniskan olevan kalastajista vapaa. Yksi virelikalastaja istuu autonsa vieressä aurinkotuolissaan. Poikkean vaihtamaan kuulumiset päivän tapahtumista, jonka jälkeen lähden heitolle oranssimustan perhon killuessa siimani päässä.

Laskun loppupäässä näen mustan Volvon tulevan tietä pitkin kalastuspaikalleni. Mattihan se sieltä tulee seurakseni kalastuspaikalle. Vaihdetaan kuulumiset päivän tapahtumista ja vaihdamme siinä samassa perhot siimoihimne. Oma valintani perhon suhteen osuu keltaiseen perhoon jolla aiemmin sain taimenen päivällä.

Lähden laskulle ja tuuli tuivertaa ylhäältä päin kiusaksemme. Laskun puolivälissä vapani niiaa jälleen kauniisti. Taimen potki vastaan voimakkaasti vapautensa puolesta. Väsytän kalaa ja samassa huudan Mattia haavimieheksi. Aikani väsyttelen taimenta ja saan kalan melko helpolla Matin haavin eteen'. Mittaus (65 cm), kuvaus ja taimen jokeen jatkamaaan vaellustaan kohti tuntematonta.

Eli päivä oli kahden taimenen päivä parin sadan ajetun kilometrin lisäksi. Nyt väsyneenä, mutta onnellisena menen  ilta pesulle ja sitten suoraan nukkumaan. Toivotan jokaiselle lukijalle mukavaa viikonlopun loppu puoliskoa.

Jo oli reissu

Talviloma meni sitten aikas talvisissa tunnelmissa. Mutta silti perhokalastusreissu tuli tehtyä x-joelle. Kaverini Tommin kanssa olimme varanneet majoituksen keskiviikko illasta sunnuntai aamuun eli neljäksi kalastuspäiväksi.

Sääkartat eivät luvanneet mitään lämmintä säätä reissumme ajaksi x-joelle. Teimme suunnitelman sen mukaan kalastukseen. Torstai aloituspäivämme oli säätiedotteen mukaan paras sää kalastuksen suhteen. Niinpä päätimme suunnata joen alimmille koskille torstaina-aamuna.

Heräsimme ensimmäisenä kalastuspäivänämme ajoissa ja nautimme majapaikkamme hyvän aamupalan ja laitoimme perhokalastusvälineemme kuntoon. Sitten matkaan ja kohti kalastuskohdettamme. Tiesimme, että tie sinne oli suljettu routavaurioiden vuoksi. Olimme varautuneet kolmen kilometrin kävelyyn koskipaikalle. Ainut yllätys oli luminen tie, jossa ei ollut jäljen jälkeä ennen meitä. Pakkanen oli kovettanut lumen tielle ja se hidasti kulkua, sekä lisäsi hikipisaroita pipoissamme. Pääsimme perille n. 50 minuutin kävelyn jälkeen.

Perille päästyämme laitoimme Tommin kanssa kaksikätiset perhovapamme kuntoon ja aloitimme noin kello kahdeksan rauhallisesti kalastuksemme samalla tutkailimme jokea ja sen virtauksen kulkua. 

Aamun aloitus alkoi pilvisessä säässä ja mitään kontaktia emme saaneet joen taimeniin. Lasku, perhon vaihto ja takaisin kahlaamaan kolmiasteiseen jokeen. Olosuhteet veden lämmön puolesta eivät olleet kovin otolliset kalastukseemme ja odotuksiimme nähden. Kalastus jatkui ja aurinko alkoi tulla esiin pilvien välistä.

Yhtäkkiä alkoi tapahtumaan. Minulla tärppi ja taimen karkuun. Hetken päästä Tommilla hyvän kokoinen taimen siiman päässä mutta metri Tommista ja taimen pääsee karkuun. Hetken päästä minulla taimen siiman päässä ja saan kalan käsiini saakka. Kirkas n. 50 cm taimen pääsee jokeen takaisin jatkamaan vaellustaan. Tommilla taimen kiinni ja irti. Taas minulla taimen siiman päässä ja tuntuu vähän isomalta. Tommi haavi taimen haaviin ja 65 cm taimen pääsi takaisin jokeen.

Viisi tuntia jatkui meno joella kuin firman pikkujouluissa. Tapahtumia riitti joka lähtöön. Oli karkuutuksia ja onnistumisia niin paljon, että moista en ennen ole kokenut ja enkä varmaan tule kokemaan. Saalini oli kuusi taimenta viidessä tunnissa kooltaan 65- 50 cm välillä. Ei nyt mitään hirviöitä mutta taimenia silti.

Auringon hävitessä pilviverhon taakse ja tuulen yltyessä joki hiljeni täysin. Kolme päivää saimme tämän jälkeen heittää tyhjää vesisateessa ja tuulessa. Veden pinnan noustessa ja värjäytyessä ruskeaksi.

Kiva oli tutustua uusiin naamoihin joella ja nautia rennosta menosta heittoringissä. Tuli myös tutustuttua Visionin Xo Grapheneen14,2/9 koossa. On sen verran hyvä vapa, että aloin sekakäyttäjäksi. Heitto-ominaisuudet hyvät, kevyt ja kalan väsytyksessä toimi myös hyvin.

Tässä tämmöinen hätänen rapsa Tommin ja minun kalastusreissusta. Jos joku miettii millä perhoilla heitimme niin hottihetkessä kelpaisi miltei mikä vavaan. Oranssi, punainen ja keltainen perho toimi minulla hyvin.

Eipä tässä muuta kuin perhovermeet kuivumaan ja huomenna paluu sorvin ääreen loman jälkeen.

Mikä on tärkeintä perhokalastuksessa?

Tässä tapan aikaani lumisateen jatkuessa ulkona ja pähkäilen maailman menoa. Sodat eivät ole nyt mielessäni, vaan perhokalastus ja motiivit sen harrastamiseen. Miksi harrastan perhokalastusta ja kuinka tärkeää on saaliin saaminen minulle kalastaessani?

Sosiaalinen media on muuttanut kalastuskulttuuria hyvin paljon. Mitä isompia kaloja julkaistaan mediassa, niin sitä enempi saa tykkäyksiä kuvalleen. Mutta onko tämä ainut päämäärä kalastuksessa vai onko kalastukselle muita arvoja? Tätä olen miettinyt omalta kohdaltani viime aikoina.

Se mikä minut saa perhovapa kourassa kerta toisensa jälkeen joelle on monisyinen asia. Ensinnäkin olen lapsesta kalastanut jossain muodossa aina. Eli kalastus on veren perintö minulle. Lapsena ollessani kalastus toi pöytäämme lisäsärvintä, joka oli suuri rahallinen säästö isossa perhekunnassa. Mutta vuodet ovat vierineet ja maailma, sekä luonto on muuttunut 60 vuoden aikana hyvin paljon. Valitettasti kaikki kalakantamme ovat vesistöissämme kärsineet nykykehityksestä oli sitten kyse joki tai muu vesistö. 

Minulle perhokalastus on paljon muutakin kuin saalis. Suomen kaunis luonto, hienot kesä aamut auringon nousuineen ja tietenkin hyvät kaverit jokirannassa. Pakopaikka arjen kiireestä joen rauhaan on yksi tärkeä syy perhokalastukselleni. Tietysti on hienoa saada myös saalista joskus kalastusreissuilta,  mutta onko se loppuviimeinen tärkein asia? Jokainen voi sitä itseltään kysyä?

Nykyisillä lohi- ja taimen kannoilla saaliit jäävät hyvin vähäisiksi kauden aikana. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kalastusta oli pitänyt rajoittaa jo aikaisemmin monessa  joessa kannan säilyttämiseksi. En tarkoita, että vapaa-ajan kalastajat olisivat tuhonneet lohi- ja taimen kantamme. Rajoituksia olisi pitänyt myös tiukentaa ammattimaisessa kalastuksessa merellä aikaisemmin. Mutta ihminen on ahne ja luulo siitä, että kalaa riittää loputtomasti teki tepposet kalakannoillemme. Lisäksi se mitä on tapahtunut luonnossamme vuosisatojen  aikana on myös osasyy kalakantojemme kehitykselle. Mutta turha tässä tehdä syvempää analyysia kansakoulu pohjalta.

Mutta minä poika perhokalastan tuli saalista tai ei. Monesti viikko viikon perään saamatta mitään kunnon saalista. Olen eräänlainen elämäntapa intiaani. Kalastus on istutettu minuun jo äidin maidossa ja en osaa lopettaa sitä varmaan niin kauan kuin vähääkin jalka nousee ja kädet pelaa. Nautin luonnossa olosta ja tämä minun tapani kohdata luonnon kauneus suomalaisessa kesässä .

Kylmää kyytiä

Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.

Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa. 

Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.

Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.

Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.

Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.

Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.

Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.

Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.  

Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.