Kokkeli viikonloppu

Viikonloppu meni Kokkelilla pyöriessä. Odotukset ei ollut mitkään suuret saaliin suhteen ja pataan tuli lauantaina ja sunnuntaina. Nakkilan kosket on aika haastava paikka perhokalastajille alkukaudesta kylmän veden aikaan.

Tuli heitettyä Kistua, Tyniä ja Arantilan koskea. Positiivista oli veden kirkaus kevät tulvien puuttuessa. Saas nähdä millaiset virtaukset joessa on huhti- toukokuussa, kun pitäisi alkaa kevät sesonki joella. 

Joella ollessa ajatus pyöri hienon joen kalapaikoissa, joita on seitsemän eri koskea ja nivaa yhteensä. Mutta vesien lämmettyä aina sitä menee laitokselle. Ei minkään helppo kohde sekään, vaikka kalat eivät pääse siitä eteenpäin Harjavallan voimalaitoksen estäessä taimen ja lohen nousun latvavesille.

Etenkin veden lämmön noustessa + 20 asteeseen laitos on perhokalastajalle myrkkyä. Kalaan on mutta suut on suppussa kuin kiukkuisella emännällä. Ei olla vielä löydetty konstia niiden avaamiseen. Kukkapuskaa ei olla vielä koitettu, vaikkakin  emäntä voi sillä suunsa avatakkin.

Tietysti joka paikassa on sama ongelma vesien lämmettyä liikaa. Mutta ajatus pyöri alempien kohteiden kohdalla, jotka ovat jääneet vähemmälle kalastukselle lämpimän kauden aikana. Pitäisiköhän alkaa haastamaan itseä ja käydä näitä kohteita läpi helteiden aikaan? Takavuosina olin näkemässä heinäkuun helteillä, kun kaveri veti komean kirkaan lohen Kistulta ylös. Tosin silloin oli lohet Nevajoen kantaa ja ne tykkäsi jostain syystä jäädä Kistulle pyörimään. Nykyiset vähät Tornionjoen jälkeläiset painavat suoraan ylös. Mutta siltikin ajatus siinä, että olisiko lohi ja taimen noustessa aktiivisempi kuin apaattiset lajitoverit laitoksella? Ehkä pitää uskaltaa alkaa haastamaan itseä lämpimän veden aikaa ja kokeilla eri kohteita nousukalan toivossa oli se sitten lohi taikka taimen.

Nämä ovat vain minun noviisin mietteitä ja moni kokeneempi perhokalastaja voi olla eri mieltä asian tiimoilta. Viksuimmat perhokalastajat jäävät tässä vaiheessa kautta kotiin takapihalle grillaamaan. Mutta minkä voin sulilleni? Kokkeli vettää puoleensa satoi, pastoi, oli kylmää tai lämmintä, niin joelle on päästävä päätä tuulettamaan.

Kevät keikkuen tulevi

Kyllä vanhan miehen hormoonitoiminta on aivan sekaisin aikaisesta kevään tulosta. Ei tiedä oikein mihin päänsä pistäs ja miten perin. Mutta eiköhän sitä tämän positiivisen asian jotenkin kestä.

Mieli pyörii aina vaan enempi perhokalastuksessa ja joella. Mutta työ haittaa vielä meikeläisenkin harrastuksia jokusen vuoden. Toisaalta on hienoa, että työura alkaa olla takana. Sitten se kylmä totuus hiipii mieleen ikääntymisestä ja kuinka monta vuotta terveys antaa myötä perhokalastuksen harrastuksen pariin? No, sitä ei kannata liikaa murehtia. Päivä vain ja hetki kerrallansa meistä jokainen tässä menee.

Kevät on perhokalastajan parasta aikaa. Talven kylmyys ja pimeys väistyy keväisen lämmön myötä. Mieli herää talven horroksesta ja alkaa virittäytyä kesämoodiin. Energia tasot nousevat ja halut lisääntyvät kuin keväisillä karhuilla talviunen jälkeen. Energia, joka saa perhokalastajan pyyhkimään talven pölyt pois perhovavoista ja välineistä. Katse harottaa kalastajalla ja kuulo ei pelaa puolison puhuessa hänelle. Missä hänen mielensä menee? Tietysti perhokalastuksessa ja kesä öissä joella. 

En ole missään muussa harrastuksessani  kokenut tälläistä "kevätkiimaa" kuin mitä perhokalastus on saanut minussa aikaan. Tietysti se on hienoa tuntevansa jälleen elävän talven pimeyden jälkeen. Ennen vanhaa samanlaiset kiksit sai keväisin viinan juonista ja naisten perässä juoksemisesta. Se oli sitä nuoruutta ja se on muisto eräästä elämän vaiheesta.

Nyt on uudet elämän vaiheet elämässäni. Lapset ovat jo maailmalla ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Tietysti käytän siitä ajasta paljon perhokalastuksen harrastamiseen. Voishan sitä huononminkin aikansa käyttää. Kai tässä pitää ruveta valmistautumaan viikonlopun kalareissuja varten. En oikein tiedä kummalle joelle sitä menisi muniansa liottamaan. Mutta eiköhän se tässä selviä lauantai aamun mennessä. Näihin hajanaisiin ajatuksiin päätän kirjoitelun tänä iltana. Olkaa kiltisti ja laittakaa perhovermeet kuntoon keväisiä koitoksia varten.

Pipo kallellaan

Niin sitä on sitten kauden toinen reissu heitetty x-joelle. Aurinko helli paatunutta perhokalastajaa mutta tuuli piti huolen, että hiki ei päässyt yllättämään missään vaihessa. Veden oli lämpö nippa nappa plussan puolella.

Joella ei vielä ollut mitään ruuhkaa ja sain kalastaa missä halusin. Paikotellen joessa olevat jäät vieläkin  ohjasi paikan valintojani mutta pääsin kyllä hyvin heittämään niitä parhaita ottipaikkoja. Veden virtaus vuoden aikaan nähden varsin alhainen 8- 10 kuutiota. 

Heräsin aamulla klo 4.30 ja juoden aamukahvit saadakseni silmäni auki tulevaan kauniiseen päivään. Eväät reppuun ja tämän jälkeen Kia baanalle. 150 kilometrin matka edessä kohteeseen. Perille päästyäni poikkesin Apsilla tarpeillani ja siitä sitten suoraan joelle kellon lyödessä kahdeksaa. Aamulla kotoani lähtiessä mittari näytti miinus yhdeksän astetta pakkasta. Hiukan pelotti lähteä liikkeelle kylmyyden vuoksi, mutta perille päästyäni oli enää miinus kaksi astetta pakkasta.

Aloiti kalastuksen Alakoskelta ja vaparenkaat hiukan jäätyivät ensimmäisen tunnin aikana. Alakoskella oli vielä rantajäitä, jotka hiukan vaikeutti kalastusta. Silti laskin pari laskua siinä samalla sättien veden heikkoa virtausta. Ainut positiivisuus, joka kävi mielessäni oli veden kirkkaus. Kylmää ja kirkasta vettä joessa, joka on monesti maitokahvia sateiden ja kevät tulvien jäljiltä.

Siitä sitten jokea ylöspäin kalastellen tietyt kohteet matkani varrella. Ketään muita ei näkynyt joella kunnes pääsin Pekkiselle. Sielä oli tuttuja miehiä kolme kappaletta perhoja uittamassa kahlaten kylmässä joki vedessä. Päätin jäädä porukan jatkoksi kohteeseen. Jokunen tunti siinä heitettiin porukalla perhoa mitään saamatta ja eväitä syöden.

Tuuli alkoi nousta päivän myötä mikä ei ole mitään uutta ko. joella. Tuulen yltyessä piti alkaa katsomaan kalastuskohteita tuulen suunnan mukaan. Vastatuuleen ei meikeläinen kovin mielellään perhoa heitä, jos on muita vaihtoehtoja tarjolla. Niinpä siirryin takaisin jokea alaspäin mennen ensin väärälle puolelle jokea. Vastatuuleen heitto ei oikein mieltäni piristänyt ja tein autollani parin kilometrin siirtymän vastarannalle jossa olin aika hyvin tuulelta suojassa. Jokusen tunnin siinä heittelin saamatta mitään tuntua taimeniin.

Niinpä siirryin takaisin ylemmäksi jokea, josta pojat olivat siirtyneet muualle. Yksin sain kylmässä vedessä kahlata perhoa heitellen saamatta mitään saalista. Parin tunnin kalastuksen jälkeen alkoi kaipaamaan kodin lämpöä ja niinpä laittoin perhovat kasaan ja lähdin 150 kilometrin kotimatkalleni.

Joku voi ajatella, että mitä järkeä ajaa moisia matkoja taimenen tähden? Ei sille voi mitään, että mieli vetää vanhaa miestä edelleen jokirantaan. Hiukan hullu ehkä pitää olla, mutta perhohulluna on hyvä olla. Mieli pysyy virkeänä ja jaksaa jälleen arjen hulluutta paremmin. On sitä takavuosina huonomminkin vapaa-aikaa hukattu viina juoden kyläläisten paheksuvien katseiden seuratessa perässä. Jos perhokalastustani katsovat pahasti, niin antaa katsoa. Minä poika nautin perhokalastuksesta joka solullani ja nautin elämästäni. Jos pipo on vähän kallellaan, niin antaa olla. Se on minun piponi, joka suojaa vähäisiä aivosolujani.

Kiireitä jokaiselle kauden alkuun😊

Sillai kai sit, kausi korkattu

Siitä se sit taas lähti uusi kausi käyntiin. Tuli käytyä oikomassa siimoja x-joella. Tosin ihan kaikkiin paikkoihin ei vielä päässyt jäiden ollessa esteenä. Mutta heittämään kyllä päästiin hyvin.

Meitä sattu paikalle kolme tuttua kaveria ihan sattumalta. Heitettiin perhoa ja parannettiin maailmaa seitsemän tunnin ajan. Pojat vielä jäi joelle mutta minä lähdin kotiin tässä kohtaa.

Aivan uskomaton tunne päästä joelle pitkän pimeän talven jälkeen. Kevät auringon hyväilessä kasvoja ja tuuli, joka muistutti meitä innokkaita siitä mitä on perhokalastaa peltojen keskellä x-joella. Mutta tuuli ei saanut meitä latistettua. Me pojjaat oltiin intoa piukassa päästyämme perhovavan varteen kiinni.

Lähtiessä oli jo ajatus, että enempi sellainen testausreissu tästä tulee ilman mitään saalis odotuksia. Vapa, jonka olin ostanut talvella käytettynä (Loop Cross 14/9) täytti odotukseni ja siimat olivat aivan passelit, jotka olin lähtiessäni siihen valinnut. Uudet kevätperhot uivat myös nätisti keväisessä kylmässä joessa.

Kaveri sai hetken aikaa pidellä kirkasta n. 60 cm taimenta siiman päässä. Tässä oli mainittavat kalatapahtumat siltä päivältä. Minun ainut saalis oli isoläjä siimaa ja vaappu. Hienointa oli kuitenkin kokea  se into perhokalastukseen jälleen kerran.  Se oli kuin vitamiiniruiske suoraan pakaraan. Taas jaksaa mennä arjessa odottaen seuraavaa reissua, joka on suunnitelmissa viikon päähän jolloin ilma jälleen lämpeää.

Väki alkaa varmaan myös silloin jo heräilemään uuteen kauteen. Sen verran komiaa keliä on tarjolla viikon päästä. Ei muuta kuin välineet kuntoon talven jäljiltä ja joelle. Nähdään siellä ja moikataan kohdatessamme.

Jussi herätyys?

Kevät kolkuttelee jo ovella,  mutta takatalvi väijyy selän takana odottaen otollista hetkeä iskeä perhokalastajan selkään. No, toivottavasti näin ei käy, vaikka aika aikaiselta kevään tulo näyttää.

Ilmat näyttää siltä, että on aika hyljätä talvipesä kaikkine mukavuuksineen ja suunnata nokka kohti jokea. Ehkä alkuun vain uusien välineiden testailua ja heiton kuntoon saattoa talven jäljiltä ilman mitään suuria saalis odotuksia. Mutta siitä se kausi alkaa jatkuen syksyyn saakka. Vaimo jo vähän ajaa jo joelle meikeläistä pois nurkista pyörimistä.

Jotain uutta ja käytettyä tuli talven aikana hankittua jalon lajin pariin. Yksi käytetty vapa, pari käytettyä siimaa ja uudet kahluukengät olivat tämän talven hankinnat. Tietysti myös tuli hankittua  perhosidontatarvikkeita, mutta niitä tulee ostettua ympäri vuoden tarpeen mukaan.

Mitään suuria odotuksia minulla ei ole tulevan kauden suhteen, sillä kalastan ainoastaan Etelä-Suomen joilla. Mutta tarpeeksi kun heittää, niin jotain voi tarttua aina siiman päähän. Jos muutaman nätin taimen saisi taistelu kaveriksi, niin olisin tyytyväinen kauteeni. Se jää nähtäväksi miten äijän käy tänä suvena?

Jos lauantaina kävisi Kokkelilla korkaamassa kauden vesitilanteen mukaan. Voi olla vedet vielä aika korkealla, niin sen mukaan pitää valita heittopaikka. Pääasia on, että pääsee siimat kastamaan. Sunnuntaina voisi käydä kurkkaamassa kuuluisan X-joen josta kukaan ei puhu mitään, mutta kaikki valveutuneet perhokalastajat sen nykyään tietävät.

Josko näin lähdetään liikkeelle ja katsotaan onko mitään kirjoitettavaa reissuistani. No, aina jotain voi kertoa vaikka ei kalaa tulisikaan. Jos SaiPa pelaa mitaleille jääkiekossa, niin lupasin kavereilleni kalastaa SaiPa-pipo päässä koko kauden. Toivottavasti ei tule kuuma kesä😁.

Nähdään joella ja moikataan, kireitä.