Surkea kesä vetelee viimeisiään perhokalastuksen kannalta eteläisessä Suomessa. Kausi alkoi viikko 17, jolloin oltiin joella talvivaatteet päällä. Siitä kaksi viikkoa eteenpäin t-paitakelit alkoivat olla arkipäivää joella.
Ensin meriveden alhaisuus rajoitti kalojen nousua jokiin ja sitten alkoikin veden lämpötila olemaan liian korkea kalan saannin kannalta. Kevättä ei ollut ollenkaan tänä vuonna, vaan mentiin talvesta kesään suoraan.
Olen omalta kohdaltani miettinyt viime päivinä perhokalastusharrastustani ja sen järkevyyttä tulevaisuudessa ilmastomuutoksien vuoksi. En aio lopettaa perhokalastusta, mutta milloin ja missä sitä kannattaa harrastaa tulevaisuudessa? Siinäpä visainen kysymys?
Jokiveden lämpötilan noustessa 20 asteeseen taimen ja lohi eivät ole kovin aktiivisia perhon perään. Sen olen oppinut tässä lyhyen perhokalastus urani aikana. Silti sitä on tullut käytyä perhoa heittämässä joella. Muutama vuosi sitten sitä heitti vielä siitä ilosta, että heitot onnistuivat saadeen perhosiiman lentämään mahdollisimman pitkälle. Nyt taitojen parantuessa ei siitä saa enää sitä onnistumisen tunnetta mitä aiemmin koki. Sitä kaipaisi myös kalan saantia reissuillaan joskus.
Juhannusviikon torstaina sain viimeisen taimen ylös ja sen jälkeen on ollut pelkkää tyhjän hakkaamista joella. Silti olen käynyt Nakkilan koskilla miltei joka viikko kalastamassa. Nyt on sellainen alakuloinen vire parin kuukauden tyhjän heittämisen jälkeen. Mutta en ole asian kanssa yksin. Myös kaverini ovat heittäneet tyhjää Nakkilan koskilla. Eli ei tässä mitään huolta ole asian suhteen. Olosuhteiden uhreja tässä ollaan edelleen jokiveden lämpötilan pyöriessä lähellä 20 astetta.
Vähän sama fiilinki itselläni kuin nuoruusvuosina. Tanssilavoilla käytiin ja tyhjin käsin tultiin kotiin reissusta miltein aina pois. Silloin ei ollut kysymys olosuhteista, vaan nuoren miehen ujoudesta toista sukupuolta kohtaan. Nyt ei ole kyse ujoudesta taimenta ja lohta kohtaan, ainoastaan olosuhteet ovat suorastaan sanottuna paskat kotijoellani.
Mutta jokin vetää silti joelle vaikka olosuhteet ovat mitkä ovat. Toivo siitä, että perhon olessa vedessä jokin voi iskeä siihen ja pettymys reissun jälkeen ilman mitään tapahtumia. Jos ei tässä mitään muuta reissuiltani jää käteen, niin mielentyyneys ja kärsivällisyys kasvaa jokirannassa tehden nöyräksi luonnon edessä.
Tässä keikutaan kaikki samassa veneessä säiden ja ilmastomuutoksen edessä. Mitä pieni ihminen tälle voi. Itse olemme tämän osoittain aikaan saaneet ja nyt maksamme siitä yhdessä. Eipä tässä muuta kuin heikun keikun ja hyvää viikonloppua itse kullekkin säädylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti