Kyllä vanhan miehen hormoonitoiminta on aivan sekaisin aikaisesta kevään tulosta. Ei tiedä oikein mihin päänsä pistäs ja miten perin. Mutta eiköhän sitä tämän positiivisen asian jotenkin kestä.
Mieli pyörii aina vaan enempi perhokalastuksessa ja joella. Mutta työ haittaa vielä meikeläisenkin harrastuksia jokusen vuoden. Toisaalta on hienoa, että työura alkaa olla takana. Sitten se kylmä totuus hiipii mieleen ikääntymisestä ja kuinka monta vuotta terveys antaa myötä perhokalastuksen harrastuksen pariin? No, sitä ei kannata liikaa murehtia. Päivä vain ja hetki kerrallansa meistä jokainen tässä menee.
Kevät on perhokalastajan parasta aikaa. Talven kylmyys ja pimeys väistyy keväisen lämmön myötä. Mieli herää talven horroksesta ja alkaa virittäytyä kesämoodiin. Energia tasot nousevat ja halut lisääntyvät kuin keväisillä karhuilla talviunen jälkeen. Energia, joka saa perhokalastajan pyyhkimään talven pölyt pois perhovavoista ja välineistä. Katse harottaa kalastajalla ja kuulo ei pelaa puolison puhuessa hänelle. Missä hänen mielensä menee? Tietysti perhokalastuksessa ja kesä öissä joella.
En ole missään muussa harrastuksessani kokenut tälläistä "kevätkiimaa" kuin mitä perhokalastus on saanut minussa aikaan. Tietysti se on hienoa tuntevansa jälleen elävän talven pimeyden jälkeen. Ennen vanhaa samanlaiset kiksit sai keväisin viinan juonista ja naisten perässä juoksemisesta. Se oli sitä nuoruutta ja se on muisto eräästä elämän vaiheesta.
Nyt on uudet elämän vaiheet elämässäni. Lapset ovat jo maailmalla ja minulla on paljon vapaa-aikaa. Tietysti käytän siitä ajasta paljon perhokalastuksen harrastamiseen. Voishan sitä huononminkin aikansa käyttää. Kai tässä pitää ruveta valmistautumaan viikonlopun kalareissuja varten. En oikein tiedä kummalle joelle sitä menisi muniansa liottamaan. Mutta eiköhän se tässä selviä lauantai aamun mennessä. Näihin hajanaisiin ajatuksiin päätän kirjoitelun tänä iltana. Olkaa kiltisti ja laittakaa perhovermeet kuntoon keväisiä koitoksia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti