Kuumottaa

Alkaa meikeläisen jalat ja kädet täristä  ilman lämpötilan noustessa plus asteille. Kummasti mieli alkaa vetämään joelle ja mietintä myssy pyörii päässä, että mihin sitä pääsisi testaamaan uusia hankintoja.

No, kovin montaa paikkaa ei ole tähän aikaa vuodesta mihin voisi mennä päästämään eninmät höyryt perhovapa kourassa. Tässä lähellä olevista paikoista jossa on vesi vapaana ei tule mieleen kuin Kokemäenjoella oleva Arantilan koski. Arantilakin on kiikun kaakun, jos joen virtaama on alhainen, niin silloin sinne voi mennä heittämään perhoa.

Jos luoja suo hyvät olosuhteet ja vaimo päästää piltuusta ulos, niin ajattelin ensi viikonloppuna käydä vähän fiilistelemässä Arantilan koskella. Mitään suuria odotuksia ei reissusta ole, kunhan pääsee joelle ja saan testa välineitä.

Kevät kohti mennään lujaa ja aurinko lämmittää jo mukavasti. Tänään meidän lasitetulla parvekkeella lämpömittari näytti + 25 astetta. Käytin lämmön hyväkseni ja otin aurinkoa parvekkeella. Ei ole sitten ihan kalkkilaivan kapteeni jokirannassa. Pieni rusketus lisää katu-uskottavuutta jokirannassa.

Saa nähdä miten minun haaveelleni käy? Se nähdään ensi viikonloppuna. Mutta maailma ei kaadu siihen, jos ilmat ja joen virtaukset ovat minun haaveittani vastaan. Tieto siitä, että kauden alku lähenee koko ajan antaa voimaa elämään ja uskoa siihen, että kohta päästään tositoimiin perhokalastuksen saralla kylmässä Suomessakin. 

Elämä on elämistä varten. Nauti jokaisesta päivästä, vaikka joskus rapaa tulee niskaan enempi kuin laki sallii.