Viimeisiä sidotaan

Pakkaset meni pyllylleen ja lumet sulaa silmissä. Perhokalastajan mieli herää talvisesta horroksesta kuin karhu talvi uniltaan. Mieli laukkaa jo joella villi varsan lailla, mutta hetki pitää malttaa vielä. 

Perhonsidonta piti lopettaa jo aiemmin, mutta rasiallinen lämpimän veden perhoja tuli vielä sidottua kokeilumielessä. Tein ainoastaan mustia perhoja vaihdellen rungon väriä ja rungossa olevaa värirengasta. Kupari, hopea ja kulta oli rungon värit joihin sidoin perhoni. Lisävärinä rungossa käytin vihreää ja punaista rengasta hyöstettynä mustilla renkailla. Saas nähdä onko ottiperhoja joukossa vai joutaako perhot lahjoituslistalle syksyn saapuessa. Mutta nyt saa perhonsidonta riittää vähäksi aikaa.

Seuraavaksi laitan kaikki muut varusteet kuntoon ja pakkaan reppuni. Eli voin lähteä joelle pienellä varoitus ajalla olosuhteiden ollessa kohdillaan. Mutta nyt mennään vasta kohti maaliskuun alkua ja talvi voi palata milloin vain. Toivottavasti näin ei tule käymään.

Innolla odotan uutta perhokalastuskautta. Kausi jossa viimeisen kerran työ haittaa kalastusta. Vuoden päästä 1.3.27 eläkepäivät alkavat ja saan kalastaa niin paljon kuin tahdon ja kunto antaa periksi. Toivottavasti saisi vielä jonkun vuoden perhokalastaa eläkeläisenä. Ikä alkaa olla sitä luokkaa, että mikään ei ole enää itsestään selvää. Nuorempana ei tälläiset asiat tulleet mieleen, mutta nyt ne tulee mieleen aika usein.

Nöyrällä mielellä menen edelleen joelle. Mikään ei ole sielkään itsestään selvää. Taimenta ja lohta ei oteta. Ne saadaan edelleen, niin kuin aiempinakin vuosina. Mutta perhon olessa vedessä voi aina jotain saada. Kuudes täysi kausi alkaa kohdallani perhovavan ollessa kädessäni. Paljon olen oppinut näinä muutamana vuotena perhokalastuksesta, mutta raakile olen edelleen ja sellaisena pysyn. Tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi.

Toivottavasti nähdään jossain joen mutkassa kauden aikana. Ei muuta kuin uutta intoa ja kireitä tulevaan kauteen.