Hiljaista on perhokalastajilla Nakkilassa

Pari kertaa olen poikennut Nakkilan koskilla elokuun puolella, mutta hiljaista on ollut vielä perhokalastajilla. Veden virtaus on ollut liian kova, mutta eiköhän suuremmat tulvajuoksutukset ala olemaan takana päin.

Päivä päivältä mennään kohti syksyä ja parhaat ottihetket ovat vielä edessä päin. Nyt alan lisäämään käyntikertoja joella, niin että käyn myös muutaman kerran viikossa töiden jälkeenkin kalastamassa. Tämä onnistuu siksi hyvin, että asun Sastamalassa ja käyn töissä Porissa. Nakkilan kosket osuu työmatkani varrelle sopivasti. Ei muuta kuin perhokalastusvälineet mukaan töihin ja töistä suoraan joelle. Melko kätevä ratkaisu.

Kyllähän perhokalastus on hullun hommaa, kun katsoo saalismääriä mitä Nakkila koskilta saadaan perhokalastamalla, mutta pikaisen hulluna on hyvä olla🤪. Tietysti sitä voisi aikansa huononminkin käyttää esim. maata sohvalla kaljatölkki kourassa koko viikonlopun. Se ei ole enää hullun hommaa, vaan täysin pimeetä touhua, jossa ei ole mitään järkeä. Tietysti joku viisas voi olla toista mieltä asiasta ja kääntää mainitsemani asiat toisin päin.

Heinäkuu meni mukavasti ajatelematta perhokalastusta. Tietysti se kävi silloin tällöin mielessä, mutta ei saanut vanhaa ukkoa sekaisin. Nyt alkaa olemaan perhokalastus miltei joka hetki ajatuksissa. Eli sekaisin alan olemaan.

Tästä lähtee uusi viikko käyntiin ja näillä mietteillä. Saa nähdä millaisia mietteitä on ensi viikon alussa, kun olen käynyt kolme-neljä kertaa uittamassa perhoa Nakkilan koskilla. Vai olenko jo niin sekaisin, että vähäinen kirjoitustaitoni on kadonnut täysin.