Onko järkee vai ei?

Vaikea kausi senkun jatkuu kohdallani Nakkilan koskilla. Viimein ylös tullut taimen on edelleen helatorstailta ja sen jälkeen perhokalastus on ollut tyhjän heittämistä jalokalojen suhteen. Vaikein kausi meneillään lyhyellä perhokalastaja urallani.

Välistä sitä miettii onko tässä järkee vai ei? Sitä en osaa sanoa ja kuitenkin Nakkilan kosket vetävät puoleensa uudestaan ja uudestaan. Jokainen uusi reissu alkaa toivon kipinä silmissä josko nyt jo tärppäisi ja pettyneenä saa lähteä ajamaan kohti kotia. Ainuina viemisinä kotiin tyhjät eväspaperit repussa.

No mikä ei tapa, se vahvistaa näin itse uskon. Ego pysyy pienenä perhokalastuksen suhteen. Ei pääse gurun siivet kasvamaan selkään. Mutta uskon myös, että tällä on myös syvempi tarkoitus kohdallani. Kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys kasvaa kasvamistaan. Uskon myös, että eräänä päivänä saan palkintoni Nakkilan koskilta kovasta yrittämisestä.

Onneksi en paini yksin asiani suhteen. Kalakaverini taistelevat saman asian kanssa ja näin minun ei tarvitse katsoa liikaa peiliin osaamattomuuttani ja taidottomuuttani. Tietysti olen vielä vihreä perhokalastuksen saralla ja minulla on vielä paljon opittavaa. Se oppiminen kestää justiinsa niin kauan kunnes lopetan perhokalastuksen. Tässä lajissa ei tulla koskaan valmiiksi.

Onko tässä järkeä vai ei? Tämän päivän pettymykset on kuopattu, huomenna on jälleen uusi toivon päivä ja aion suunnata Kian keulan kohti Nakkilan koskia taimenta ja lohta pyytämään. Lohen pyytäminen on helppoa, mutta saaminen on vaikeaa🤪