Translate

maanantai 30. tammikuuta 2023

Voiko olla kauniimpaa?


Iltahetki Neiden joella Norjassa. Aurinko laskee noustakseen uuteen aamuun jota jäimme odottamaan kalastaen läpi yön. Joelle mentäessä lämpö hiveli kasvojamme ja nautimme kesä illan kauneudesta.

Kahvin keitto ja vesi suoraan joesta pannuun. Syömme, juomme kahvia ja nautimme hetkestä jonka aurinko meille tarjoaa. Hetki vielä ja jäämereltä saapuva kosteus ja kylmyys saa meidät unohtamaan auringon suoman lämmön. Pukeudumme lämpimiin varusteisiin odottaen yön kauniitta hetkiä usvan tanssiessa valssiaan jokiuomaa pitkin kadoten hetkeksi katseiltamme ja palaten jälleen tanssiaskelin kalapaikkaamme.

Kunnes kuningas aurinko jälleen nousee aamun koitossa käskien usvan pakenemaan kohti jäämerta, joka on usvan piilopaikka auringon tuomaa lämpöä vastaan.

Neidenjoki tuo salaperäinen uoma, joka hiipuu pikkuhiljaa loistostaan lohien vähetessä glopaalissa luonnon muutoksessa jonka me ihmiset olemme saaneet aikaan teollisuuden aikakautena. 

Silti ajamme 1250 kilometriä suuntaan kokeaksemme ja nähdäksemme vielä puhdasta luontoa. Kuitenkin lohi on se, joka meidät saa meidät liikkeelle. Lohi, joka on miltei jokaisen perhokalastajan unelma. Sitä unelmaa pidetään yllä niin kauan kun toivoa on. 

Toivo hiipuu vuosi vuodelta kyttyrälohen noustessa jokeen ja vallatessa uusia alueita kutupaikkakseen. Kyttyrälohi on yksi ihmisen luoma haitta luonnon kiertokulkuun. Me emme voi hallita sitä vaikka mitä tekisimme.

Mutta silti veri vetää Neiden joelle. Kerran sen koettuaan sitä ei saa pyyhittyä mielestään pois. Joki, joka taistelee kuohuten ihmiskunnan ahneutta vastaan odottaa meitä jälleen näkemään sen taistelun. Me tahdomme nähdä ja kokea Neidenin kauneuden vaikka lohi ei meitä tervehtesi siiman päässä joka kesä. Mutta jokainen heitto on toivoa täynnä. Jos se sitenkin elämäni lohi kävisi tervehtimässä minun perhoani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti