Mikä on tärkeintä perhokalastuksessa?

Tässä tapan aikaani lumisateen jatkuessa ulkona ja pähkäilen maailman menoa. Sodat eivät ole nyt mielessäni, vaan perhokalastus ja motiivit sen harrastamiseen. Miksi harrastan perhokalastusta ja kuinka tärkeää on saaliin saaminen minulle kalastaessani?

Sosiaalinen media on muuttanut kalastuskulttuuria hyvin paljon. Mitä isompia kaloja julkaistaan mediassa, niin sitä enempi saa tykkäyksiä kuvalleen. Mutta onko tämä ainut päämäärä kalastuksessa vai onko kalastukselle muita arvoja? Tätä olen miettinyt omalta kohdaltani viime aikoina.

Se mikä minut saa perhovapa kourassa kerta toisensa jälkeen joelle on monisyinen asia. Ensinnäkin olen lapsesta kalastanut jossain muodossa aina. Eli kalastus on veren perintö minulle. Lapsena ollessani kalastus toi pöytäämme lisäsärvintä, joka oli suuri rahallinen säästö isossa perhekunnassa. Mutta vuodet ovat vierineet ja maailma, sekä luonto on muuttunut 60 vuoden aikana hyvin paljon. Valitettasti kaikki kalakantamme ovat vesistöissämme kärsineet nykykehityksestä oli sitten kyse joki tai muu vesistö. 

Minulle perhokalastus on paljon muutakin kuin saalis. Suomen kaunis luonto, hienot kesä aamut auringon nousuineen ja tietenkin hyvät kaverit jokirannassa. Pakopaikka arjen kiireestä joen rauhaan on yksi tärkeä syy perhokalastukselleni. Tietysti on hienoa saada myös saalista joskus kalastusreissuilta,  mutta onko se loppuviimeinen tärkein asia? Jokainen voi sitä itseltään kysyä?

Nykyisillä lohi- ja taimen kannoilla saaliit jäävät hyvin vähäisiksi kauden aikana. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kalastusta oli pitänyt rajoittaa jo aikaisemmin monessa  joessa kannan säilyttämiseksi. En tarkoita, että vapaa-ajan kalastajat olisivat tuhonneet lohi- ja taimen kantamme. Rajoituksia olisi pitänyt myös tiukentaa ammattimaisessa kalastuksessa merellä aikaisemmin. Mutta ihminen on ahne ja luulo siitä, että kalaa riittää loputtomasti teki tepposet kalakannoillemme. Lisäksi se mitä on tapahtunut luonnossamme vuosisatojen  aikana on myös osasyy kalakantojemme kehitykselle. Mutta turha tässä tehdä syvempää analyysia kansakoulu pohjalta.

Mutta minä poika perhokalastan tuli saalista tai ei. Monesti viikko viikon perään saamatta mitään kunnon saalista. Olen eräänlainen elämäntapa intiaani. Kalastus on istutettu minuun jo äidin maidossa ja en osaa lopettaa sitä varmaan niin kauan kuin vähääkin jalka nousee ja kädet pelaa. Nautin luonnossa olosta ja tämä minun tapani kohdata luonnon kauneus suomalaisessa kesässä .

Kylmää kyytiä

Talviloma alkoi ja ilmat ovat sen mukaiset eli talviset. Olin tarkoituksella venyttänyt lomaani viikolle 17, jotta voisin aloittaa perhokalastuskauteni keväisissä merkeissä mutta toisin kävi. Takatalvi yllätti jälleen perhokalastajat.

Lauantaiaamuna katselin lumista maisemaa mieli apeana, koska olin ajatellut lähteä perhokalastamaan. Ilman lämpötila aamulla herätessäni oli - 5 astetta. Kaiken kruunasi se, että olin ehtinyt vaihtamaan kesärenkaat autooni. Joten kotipäivä lauantaista tuli. Säätiedotuksia lukiessa päivä miltein meni sarvi otsassa. 

Sunnuntai aamuna katselin säätiedotusta ja mietin lähtöäni joelle. Ilman pitäisi mennä plussan puolelle puolilta päiviltä ja vaimoni rohkaisemana päätin lähteä reissun päälle. Tiet olivat kelikameroiden mukaan lumettomatta ja kuivat niitä selatessani. Tavarat autoon ja suunta kohti paikkaan x. Siksi paikka x, koska joki mihin suuntasin on sellainen kohde jota ei toivota mainittavan sosiaalisessa mediassa, vaikka kaikki perhokalastajat sen tietävät.

Automatka meni hyvin kohteeseen ilman lämpötilan vaihdellessa plussan ja pienen pakkasen välillä. Perille päästyäni kävin ostamassa joelle kalastusluvan ja ajoin joelle, joka oli aika karun näköinen tulvien jäljiltä. Mutta nyt joki virtaisi rauhallisesti kohti päämääränsä merta.

Jokirannassa autostani noustessa minut otti vastaan kylmä pohjoisen puoleinen tuuli, joka puhalsi yläviistosta heittopaikkaani nähden. Silti kasasin vapani ja aloitin kalastamisen valitsemassani kohteessa. Sivuvastaseen tuuleen heittäminen perholla ei ole mitään herkkua hommaa, mutta joku kokenut perhokalastaja on sanonut, että tuuli on korvien välissä.

Vähän jännitti talven jäljiltä heittäminen, koska en ole mikään mestariheittäjä. Siimaa ulos kelalta ja heittopituutta lisäten aloitin kalastamisen. Pari uistin ukkoa tuli myös kalapaikalleni ja hetken päästä ukot vetivät kaksi komeaa taimenta rannalle. Uistin miehet ovat etulyöntiasemassa kylmällä vedellä perhokalastajiin nähden kalan saannin suhteen.

Jatkoin omaa kalastamista miettien siirtymistä vastarannalle, mutta Porin pojat ilmestyivät sinne neljän miehen voimin, niin päätin pysyä omalla puolellani. Heittäminen luonasi yllättävän hyvin sivuvastaseen tuuleen, kunhan malttoi rauhallisesti heittää tuuli rakoihin. Alkuun oli hyvä kalastaa mutta sitten alkoivat vaparenkaat jäättyä kylmässä pohjoistuulessa ja niitä piti putsata vähän väliä.

Aikani siinä heitellessä vapa nytkähti kivasti ja tajusin heti siellä taimen olevan siimani päässä. Ensin potkujen jälkeen huomasin, että mikään kauhea mörökölli ei ollut vastassani. Pienen väsyttelyn jälkeen uistin ukon haaviessa taimen haaviin oli koitos ohi. Talvikko taimen makasi haavissa kaikensa antaneena. Otin taimenasta kuvan ja vapautin sen saman tein jatkamaan vaellustaan joessa. Silmämääräisesti noin 60-65 cm oli kalan pituus. Taimen silti ja mukava aloitus kauden avaukseen.

Jatkoin kalastustani tuulen tuivertaessa sivuvastaseen vasten kasvojani. Hetken päästä vastarannalla Samilla vapa taipui nätisti taimen hyppiessä ilmaan. Sami väsytteli kirkaan komean taimen haaviin rauhallisin ottein. Miltei heti perään Koskisella vastarannalla myös vapa kumarsi taimen edessä ja pienen väsytyksen jälkeen Koskinen morjesti talvikkoa iloiten.  

Siinä oli päivä lyhykäisyydessään kerrottuna. Laitoin perhovehkeet pakettiin ja lähdin ajelemaan kohti Sastamalaa paikkaan jota kodiksi kutsutaan. Kiva iltapäivä joella vaikka olosuhteet olivat vähän haastavat kylmyyden ja tuulen vuoksi. Torstaina uudestaan paikkaan x Tommin kanssa kalastaen neljä vuorokautta putkeen. Sää ennusteet lupaavat vähän lämpimämpää onneksi loppuviikkoa kohden. Sunnuntaina ollaan viisampia reissun suhteen miten se meni ja mitä siitä on kerrottavaa.

Kaikki on ready

   Kuva: Copilot

Lumet sulaa, joet tulvii ja minä odotan h-hetkeä mieli malttamattomana. Minun h-hetkeni on se, että tulvien hiukan hellittäessä pääsen joelle perhokalastamaan. Kotijokeni Kokemäenjoki on iso joki ja joen virtaukset ovat 500 kuution luokkaa tällä hetkellä. Lisäksi pienet sivujoet laskevat tulvien mukana savea isoon jokeen värjäten sen veden ruskeaksi.

No , mitäpä sitä turhaan hermoilemaan asian tiimoilta. Luonto toimii tahtomansa mukaan ja meidän on elettävä luonnon mukaan tässä asiassa. Joki virtaa niin kuin tahtoo meidän tahtoa kuuntelematta.

Mutta ei mitään hätää. Olen valmistaunut kauden aloitukseen ja olen valmiina kuin koira oven takana odottamassa aamupissalle pääsyä. Silloin, kun  joen kamera näyttää veden virtauksen laskeneen,  niin minä lähden kalastamaan.

Kokemäenjoki on koko kauden haasteellinen kalastaa johtuen joen suurista virtausvaihteluista. Joen voimalaitokset säätelevät virtaamaa sähkön kulutuksen, sekä hinnan mukaan. 

Mutta mitä sitä valittamaan,  niillä mennään miten joki virtaa.

Perhot alkavat olla valmiina rasioissa joita sidoin n. 200 kappaletta eli uusilla putkiperhoilla pääsee kauden aloittamaan. On isoa, painotettua, pientä ja kevyttä putkiperhoa eri tilanteisiin ja hetkiin. Värimaailma on kirkaita värejä eri muodoissaan ja mustia perhoja tein tähän vuoteen eri variaationa enemmin kuin menneinä vuosina. Jotenkin uskon tämän vuoden olevan mustien perhojen vuosi omalla kohdallani.

Mitä sitä tässä enempää jaarittelemaan. Pakkaan repun sängyn viereen valmiiksi ja toivon, että vaimo ei siihen kompastu öisellä wc reissullaan. Muuten ottaisin repun viereeni sänkyyn mutta vaimo ei hyväksy kolmen kimppaa. 

Kireitä kauden aloitukseen 

Viides kausi lähenee

Talvi ja kevät käy kamppailuaan talven tehdessä viime hyökkäyksiään. Talvi tietää häviävänsä mutta silti tahtoo kiusata kevättä, jotta me kaikki miltei odotamme. 

Niin minäkin odotan perhopenkkini äärellä kevättä lämpöineen ja viidennen perhokalastukauden alkua, joka on todella lähellä alkamistaan.  Mutta turha kiire pois aloituksen kohdalta. Kyllä joelle ehtii vähän myöhemminkin joen virtauksien ollessa rauhallisemmat.

Mitä olen oppinut perhokalastuksesta lyhyen urani aikana? Ensin sen, että tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi, vaan jokainen reissu joelle antaa jotain uutta työkalupakkiin. Toisekseksi, hyvää ja halpaa ei ole olemassa. Kannattaa panostaa välineisiin joilla perhokalastaa. Ei kannata ostaa kaikein halvimpia välineitä mutta ei myöskään kaikkein kallimpia välineitä välttämättä. Kanttaa välineet valita sen mukaan mitä kalastaa ja missä kalastaa. Kolmanneksi, tiettyjen perhokalastusvälineiden hinnat ovat nousseet tosi rajusti. Esim. siimojen hinnat ovat nousseet todella paljon. Esim Guidelinen 4 d tippit maksoivat vuonna 2020 keskimäärin 27- 29 euroa ja hinta on n.44 euroa kappale. Mutta kaikki hinnat tässä on noussut koronan ja Ukrainan sodan vuoksi.

Unhoitetaan valittaminen ja keskitytään itse asiaan eli perhokalastukseen. Paketti alkaa olla minulla kasassa tulevaa kautta varten. Muutamat rannarit vielä vaihtaisi keloihin ja tarkistaisi vanhempien kahluuhousujen kunnon, niin kaikki alkaisi olla kunnossa. Tietysti valtion kalastuksenhoitomaksu tarvitsee lunastaa vielä täksi vuodeksi, niin sitten voi lähteä hyvin mielin joelle säiden ja joen virtauksien ollessa kohdillaan. Siellä se sitten joella miltei kaikki lomat ja vapaa- ajat menevätkin Sarellin pojalla vai olenko sittenkin jo pappa iän ylittäeassä 60 vuotta? 

Tarina Nakkilan koskilta

Oli kaunis kesäpäivä, kun Jussi ja Antti päättivät lähteä perhokalastamaan Nakkilan koskille. He olivat kuulleet, että siellä oli hyvä mahdollisuus saada lohta ja taimenta. He pakkasivat autonsa kalastusvälineillä, eväillä ja teltalla, ja ajoivat kohti koskea.

Perille päästyään he valitsivat sopivan paikan rannalta, josta heillä oli hyvä näkymä veden virtaukseen. He pukivat päälleen kahluuhousut ja saappaat, ja kiinnittivät perhot siimoihinsa. He heittivät siimat veteen, ja alkoivat seurata perhojen liikkeitä. He toivoivat, että joku kala tarttuisi koukkuun.

He kalastivat tunnin verran, mutta eivät saaneet mitään. He vaihtoivat perhoja, ja yrittivät eri paikkoja, mutta tuloksetta. He alkoivat tulla kärsimättömiksi, ja miettivät, oliko heidän tietonsa kosken kalakannasta vanhentunutta. He päättivät pitää tauon, ja nauttia eväitään.

He söivät leipää, juustoa ja makkaraa, ja joivat kahvia termospullosta. He katselivat kosken kuohuja, ja kuuntelivat veden solinaa. He rentoutuivat, ja unohtivat hetkeksi kalastuksen. He juttelivat niitä näitä, ja nauroivat vanhoille muistoille.

He olivat juuri aikeissa jatkaa kalastusta, kun he huomasivat, että joku oli tullut heidän seuraansa. Se oli vanha mies, jolla oli pitkä parta ja karvalakki. Hänellä oli kädessään vanhanaikainen bambuvapa, ja olallaan nahkainen kalastuslaukku. Hän tervehti heitä ystävällisesti, ja kysyi, oliko heillä ollut onnea.

Jussi ja Antti vastasivat, että ei ollut, ja kertoivat, että he olivat yrittäneet eri perhoja ja paikkoja, mutta eivät olleet saaneet edes tärppiä. Vanha mies nyökkäsi, ja sanoi, että hän tiesi, mistä se johtui. Hän sanoi, että koskessa oli erityinen kala, joka oli niin viisas, että se osasi välttää kaikki koukut. Hän sanoi, että se oli suuri lohi, joka oli elänyt koskessa jo vuosia, ja jota kaikki kalastajat olivat yrittäneet saada, mutta kukaan ei ollut onnistunut. Hän sanoi, että se oli kosken kuningas, ja että se oli niin arvokas, että sen saaja saisi toivoa mitä tahansa.

Jussi ja Antti kuuntelivat vanhan miehen tarinaa, ja ihmettelivät, oliko hän tosissaan. He ajattelivat, että hän oli ehkä vain hullu, tai halusi kiusata heitä. He kysyivät, oliko hän itse yrittänyt saada kosken kuningasta. Vanha mies hymyili, ja sanoi, että oli, mutta ei ollut vielä onnistunut. Hän sanoi, että hän oli kalastanut koskella jo kymmeniä vuosia, ja että hän oli nähnyt kosken kuninkaan monta kertaa, mutta ei ollut saanut sitä kiinni. Hän sanoi, että hän oli kehittänyt erityisen perhon, joka oli tehty kosken kuninkaan suosikkiruuasta, ja että hän oli varma, että se toimisi. Hän sanoi, että hän oli tullut tänään koskelle viimeistä kertaa, ja että hän aikoi saada kosken kuninkaan, tai kuolla yrittäessään.

Jussi ja Antti katsoivat vanhan miehen silmiä, ja näkivät niissä palavan innon. He alkoivat epäillä, että hän puhui totta, ja että hänellä oli todella erityinen perho. He kysyivät, voisivatko he nähdä sen. Vanha mies nyökkäsi, ja avasi kalastuslaukkunsa. Hän otti esiin pienen rasian, jossa oli yksi ainoa perho. Hän näytti sitä heille, ja he hämmästyivät. Se oli kaunein perho, jonka he olivat koskaan nähneet. Se oli tehty kirkkaista höyhenistä, helmiäisistä ja kultalangasta. Se loisti auringossa, ja heijasti kaikki sateenkaaren värit. He kysyivät, mistä se oli tehty. Vanha mies sanoi, että se oli salaisuus, mutta että se oli jotain, mitä kosken kuningas ei voinut vastustaa.

Jussi ja Antti ihailivat perhoa, ja tunsivat kateutta. He ajattelivat, että jos heillä olisi sellainen perho, he saisivat varmasti kosken kuninkaan. He kysyivät, voisivatko he kokeilla sitä. Vanha mies pudisti päätään, ja sanoi, että se oli hänen perhonsa, ja että hän ei antaisi sitä kenellekään. Hän sanoi, että hän oli valmis jakamaan kosken muiden kalojen kanssa, mutta että kosken kuningas oli hänen kohtalonsa. Hän sanoi, että hän oli tullut tänne yksin, ja että hän lähtisi täältä yksin, kosken kuninkaan kanssa tai ilman.

Jussi ja Antti ymmärsivät, että vanha mies oli päättäväinen, ja että he eivät voisi saada häntä muuttamaan mieltään. He päättivät olla kunnioittavia, ja toivottivat hänelle onnea. Vanha mies kiitti heitä, ja sanoi, että hän toivoi heille myös onnea. Hän sanoi, että hän oli iloinen, että oli tavannut heidät, ja että he olivat mukavia nuoria miehiä. Hän sanoi, että hän oli varma, että he saisivat vielä paljon kaloja, jos he vain jatkaisivat yrittämistä. Hän sanoi, että hän oli nähnyt, että heillä oli hyvät kalastustaidot, ja että he rakastivat luontoa. Hän sanoi, että se oli tärkeintä, eikä se, kuinka paljon kaloja sai.

Jussi ja Antti olivat liikuttuneita vanhan miehen sanoista, ja tunsivat kunnioitusta häntä kohtaan. He sanoivat, että he olivat myös iloisia, että olivat tavanneet hänet, ja että hän oli viisas ja ystävällinen vanha mies. He sanoivat, että he toivoivat, että hän saisi kosken kuninkaan, ja että hänen toiveensa toteutuisivat. He sanoivat, että he halusivat nähdä hänet vielä uudestaan, ja kuulla, miten hänen kävi.

Vanha mies hymyili, ja sanoi, että ehkä he näkisivät vielä uudestaan, jos kohtalo niin salli. Hän sanoi, että hän oli valmis lähtemään, ja että hän menisi etsimään kosken kuningasta. 

Kirjoitaja: Copilot

Maltti on valttia

Kelit on ollut plussalla ja lumet sulaa hyvää vauhtia. Tunne vie miestä jo joelle kuin keväistä kollia yöjuoksulle mutta järki laittaa hanttiin. Mitä tässä kiiruhtamaan,  sillä joki tulvii lumien sulaessa. Olen kotona ja valmistaudun rauhassa tulevaan kauteteen. Kyllä joella ehtii olemaan aivan tarpeeksi, kun miltei kaikki vapaat ja lomat siellä kuitenkin vietän.

Maltti on myös valttia kalastaessa. Iän karttuessa sitä miettii monesti millaisia riskejä kanttaa ottaa joella. Etenkin yksin kalastaessa olen hyvin varovainen liikkeissäni ja miten kahlaan joessa. Tietysti vahinko voi sattua vaikka olisi kuinka varovainen. Mutta vara ei venettä kaada sanotaan.

Sanotaan myös, että ilman riskejä ei mitään saa. No, tietty riskinotto on aina paikkallaan mutta siinäkin pitäisi olla järki mukana. Tunteella ei kannata riskeerata mitään, sillä aina silloin tulee usein tehtyä vääriä valintoja niin kalastaessa kuin myös muussakin elämässä.

Perhopenkin ääressä olen tehnyt mustaa perhosarjaa. Jotenkin on sellainen tunne, että musta sävyitteiset perhot on hottia jossain vaiheessa kautta Kokemäenjoella. Pieni kutina on jopa ennästyskalasta. No, se nähdään lokuun lopulla onko Sarellin pojalla yliluonnollisia ennustajan kykyjä vai paskaa tuuria.

Mutta niihin perhoihin on uskottava millä kalastaa. Siinä on jokin ihmeellinen voima. Kai sitä kalastaa eri tavalla, kun on usko tekemiseen ja perhoihin.  Se on vähän sama juttu, kun nuorena poikana tanssilavalle mentäessä. Jos ei ollut uskoa saatille pääsystä, niin usein jäi ilman. 

Kausi lähestyy kovaa vauhtia. Valmistaudutaan kunnolla ja uskotaan tekemiseen joella, kun se hetki koittaa. Ei tehdä asioita epäuskon vallassa, ettei käy niin kuin minulle nuorena kollina tanssilavalta lähtiessä. Sain taluttaa ainoastaan polkupyörää kohtia kotia, kun en kyennyt humalastani johtuen ajamaan pyörääni.

96 x toivoa

Tein kaksi rasiallista perhoja, yhteensä 96 kappaletta. Jokaista mallia sidoin kolme kappaletta. En laskenut aikaa, joka meni perhojeni sidontaa. Tein niitä rauhallisella tahdilla ja jokaisen perhon kanssa elin keväisellä joella. Näin sieluni silmin kuinka taistelin taimenen kanssa voittokamppailua mies taimenta vastaan. Tunsin kuinka veri virtasi suonissani ja kuinka sydän sykki rinnassani taistelun tuoksinnassa.

Ehkä olen hiukan hullu eläessäni näin perhopenkkini ääressä. Mutta niihän sanotaan, että hulluna on hyvä olla. Mutta kuinka sitten määritellään niin sanottu normaali ihminen. Kuka sen määrityksen voin määritellä. Lääkäreillä on omat kriteerit ja yhteiskunnalla taas omansa. Mielummin olen perhohullu kuin yhteiskunnan määrittelemä kontrollifriikki.

Jokaisessa 96 perhossa, jotka sidoin elin kaikken maailman murheiden ulkopuolella. Minä sain uutta voimaa kohdata päivittäiset huonot uutiset joita media syytää päivittäin. Sain tyhjentää pääni kaikesta mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu. Sain laduttua elämäni akkuja voittamaan vaikeudet ja iloitsemaan elämän pienistä iloista. 

Saan olla kiitollinen, että saan elää näin. Kaikilla ihmisillä ei ole varaa harrastaa niitä harrastuksia joita tahtoisi. Minua siunattu uudella elämällä. Ensinmäinen elämä meni kurkusta alas juomalla. Olen onnellinen ja kiitollinen.

Matti Nykänen sanoi: Elämä on ihmisen parasta aikaa. Kuinka monesti unohdamme tämän tosi asian? Osata elää oikein ja nauttia elämästä oikein. Siinäpä valinnan vaikeus.

Mutta uutta sidontaprojektia jo tässä suunnittelen. Sen tiedän, että se on musta sävytteinen lisättynä erinlaisilla kirkailla väreillä. Sen vähän niin kuin ihmis elämä. Välistä on synkkää mutta kaiken keskelle laskeutuu väriä eri muodossa voittaen mustan kontrastin elämässä. En tiedä missä joella hullunlailla liitelen sieluni silmin mustia perhoja sitoessani ja minkälaisten kalojen kanssa saan taistella. Kerron sitten, kun perhosettini on valmis. Perhohulluna on hyvä elää😊

Odottelua ja valmistautumista

Tässä kärvistellään talven keskellä edelleen odotellen perhokalastuskauden alkua. Mutta mieli on virkeä saadessa valmistella välineitä ja perhoja uuden kauden alkuun. Mielii liitää jo joella kuin keväinen lokki, joka nauttii kevään lämmöstä muuttomatkan jälkeen.

Perhoja on tullut sidottua kevätkautta varten ja miettien samalla toimivatko perhoni taimenelle vai vedänkö niillä tyhjää? Se jää nähtäväksi, mutta kova on luotto tekemiini perhoihini. Uskon, että jossain vaiheessa ne toimivat. En niinkään kaipaa taimenia määrällisesti mitään ihmemääriä, mutta toivon niiden harvojen olevan nättejä yksilöitä.

Mikä olisi hankitalistalla vielä niin hyvä actionkamera. Haksahdin ostamaan viime talvena edullisen mallin. Kyllä tällä iällä pitäisi tietää jo, että hyvää ja halpaa ei ole olemassa. No, oppirahat tuli maksettua ja kai sen joku ostaa, kun myy halvalla pois.

Iän karttuessa oppii arvostamaan myös terveyttä. Olen tosi iloinen, että olen saanut käydä kolme kertaa viikossa kuntosalilla kuntoani hoitamassa. Sitä jaksaa paremmin sitten kalastaa pitkiä päiviä joella. Itse aloitin kuntoilun nelikymppisenä uudelleen ja olen tosi iloinen tästä päätöksestäni. Täytin juuri 62 vuotta mutta mieli on edelleen kuin rippikoulupojalla. Ulkoinen olemus on kyllä muuttunut vuosikymmenien saatossa, mutta eipä tuo haittaa, kunhan perhovapa pysyy kädessä ja jalkaa nousee.

Nämä on vähän sellaisia ajantappo bloggauksia talven keskellä mutta kauden alkaessa pyrin enemmin julkaisemaan raportteja ja kuvia reissuistani missä sitten liikun ja kalastan. Toivottavasti saan kertoa muustakin kuin tyhjistä reissuista. Mutta tyhjät reissutkin ovat monesti hienoja hyvässä seurassa. Ei saalis ole aina ole kaikkein tärkein asia. Joka reissulla voi oppia uutta ja nauttia hienosta luonnosta, joka muuttaa muotoaan koko kalastuskauden ajan.

Sormia polttaa

Eilen poikkesin Nakkilassa kalastusseuramme kerhoillassa. Olin etuajassa ja kävin katsomassa kotijokeani kuinka Kokemäenjoki on pärjännyt talven ja pakkasten kourissa. Siellä joki oli vanhalla paikalla tervehtien minua iloisesti. Virtaukset joessa alhaalla, vaikka olisi mennyt perhoa heittämään. No, otin pari kuvaa kesän parhaasta kaveristani joesta ja läksin kävelemään autolle.

Mutta joki antoi minulle sen toivon jota kaipasin kylmän ja lumisen talven keskelle. Kevät tulee aivan varmasti ja ystäväni joki odottaa minua jälleen kesän rientoihin perhovapani kanssa. Sormia polttaa jo nyt mutta parempi on vielä jäähdytellä niitä kylmän vesihanan alla hetken aikaa.

Sitä kun ikää karttuu niin ystäväpiiri pienenee vuosi vuodelta. Talvi menee pitkälti työn ja koti-iltojen merkeissä. Mitä nyt kolme kertaa viikossa käyn kuntosalilla kroppaani hoitamassa, että jaksaa kesän perhokalastaa. Keväällä sitä herään talven horrokseta jokirannassa nähdessäni nuoret kalakaverini. He ovat minua kaikki nuorempia mutta heidän seuransa saa minut eloon. Vitsin vääntöä, juttun kerrontaa ja perhokalastusta. Siitä on meidän kesä tehty.

Perhopenkki on talven ajan minun terapeuttini. Sen ääressä saan iloita, olla hieman allapäin ja perhopenkkini kuuntelee minua arvostelematta minua. Perhopenkkini vie minut läpi kylmän ja pimeän talven uuteen kevääseen.

Sormiani polttaa edelleen. Kokemäenjoki herätti minun kalastusvaistoni liian aikaisin. Taidanpa mennä vesihan ääreen jäähdyttelemään sormiani. Älkää lannistuko. Kevät on päivä päivältä lähempänä valon lisääntyessä ja pimeyden väistyessä johonkin kaukaiseen syksyyn.

Vuosi vaihtuu

Taas on vuosi melkein mennyt. Uusi vuosi odottaa aivan oven takana. Kuluva vuosi on kohta enää muistoissa sielun sopukoissa. Tämävuosi meni omalta kohdalta melko hyvin. Lukuun ottamatta kotijokeni tulvimista loppu kesästä ja syksystä. Tulva pilasi kyllä pahasti syyskalastuskauden. Mutta pieniä on Sarellin pojan murheet maailman mittakaavassa.

Mutta uutta vuotta odotan innolla ja etenkin odotan uuden perhokalastuskauden alkua. Enää 3-4 kuukautta ja Sarellin pojan voi tavata ainoastaan jokirannassa viikonloppuisin. Saas nähdä millainen kevät on tulossa. Toivottavasti aikainen kevät voisi kutsua meitä perhokalastajia jokirantaan talven jälkeen.

Olo on kuin pikku pojalla, joka odottaa karkipäivää kuin kuuta nousevaa. Perhopenkin äärellä ajatukset karkaavat jo joelle. Perho valmistuessa näen sieluni silmin kuinka taimen iskee tekemääni putkiperhoon auringon säteiden kirmatessa pitkin joen pintaa. Aistin jännityksen tuomat väreet kropassani taimen laittaessa kaikin voimin vastaan siiman päässä. Herään todellisuuteen kuullessani vaimoni äänen:" Miten siellä peräkammarissa menee?" Palaan pilvilinnastani takaisin todellisuuteen. On aika lopettaa perhonsidonta tältä illalta ja valmistautua yöpuulle.

Nämä ilta hetket perhonsidonnan parissa auttavat minut jaksamaan läpi talven kylmyyden  ja pimeyden kohti keväisiä auringon säteitä. Haaveet auttavat minut unohtamaan hetkeksi kaiken pahuuden maailmassa, joka sotineen myllää ympärillämme. Perhopenkki on minun alttarini jonka ääressä saan voimaantua jaksaakseni arjen haasteet tulevina päivinä. Perhopenkin ääressä saan kiittää Luojaani elämästäni jonka sain takaisin sen kerran menettäneenä.

Tahdon toivoa tulevasta muutoksen vuotta meille kaikille. Toivon ja rukoilen, että rauha saisi palata niihin maihin jossa soditaan. Toivon sinulle hyvä lukijani, että tuleva vuosi olisi sinulle hyvä kaikin puolin.

Yksinkertainen mies, yksinkertaiset perhot

Sitä kun vanhalla iällä hurahtaa perhokalastukseen niin ei aina ole helppoa. Pelkästään perhonsidonta on ollut yksi vaikeimmista asioista tässä lajissa.

Mieli tekisi tehdä hienoja perhoja mutta ei taito riitä. Niinpä olen päättänyt pysyä hyvin yksinkertaisissa putkiperhoissa. Materiaalina käytän ainoastaan karvoissa kettua ja bucktailia. Ne ovat edullisia ja helppoja sitoa. Häkilässä päämateriaalina on kukko. Sitten on höysteenä perhoini lisäksi erinlaisia kimalteita. Näistä sitten kyhäilen perhoni. Harmi että Prosportfisher hävisi markkinoilta kuin pieru saharaan. Tykkäsin käyttää heidän putkia ja conareita, koska yhteen putkeen sopi eri kokoiset conarit. 

Eli perhoni ovat yksinkertaisia kalastusperhoja joiden sitomiseen en käytä liikaa aikaa perhoa kohti. Näin ei harmita perhon jäädessä pohjaan kiinni. Kauden aikana perhoja jää pohjaan useampi kappale, koska kalastan sellaisissa pakoissa joissa on päästävä lähelle joen pohjaa saadakseen kalaa.

Mutta lyhyen kokemukseni ja taitoni pohjalta perhoni ovat toimineet yllättävän hyvin. Saalista saan muiden saantimääriin nähden keskivertoa enempi. Kokemäenjoki ei ole helpoin kalastuskohde perholla kalastaessa, koska joki on leveä ja virtaukset vaihtelevat voimakkaasti. Mutta se on kotijokeni ja nautin kalastaa siellä.

Tällä linjalla aion jatkaa perhonsidontaani niin kauan kun saan vielä perhokalastaa. Iän ollessa yli kuudenkympin niin koskaan ei tiedä milloin on se viimeinen perhokalastuskausi. Mutta toivottavasti saan vielä jatkaa tätä hienoa lajia monta kautta.

Ei tässä tämän kummempia tällä kertaa. Toivontan teille jokaiselle rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista uutta 2024 vaikkakin maailma myllää ympärillämme hullunlailla.

Kohti uutta kautta

Kroppa joulukuussa ja mieli on kaukana huhtikuussa. Sidontapöydän ääressä sitä mieli lähtee laukalle kohti tulevaa kevättä ja uutta perhokalastuskautta kohti. Mutta mikä sen mukavampaa kuin haaveilla tulevasta.

En ole mikään huippu perhonsidonnan saralla ja teen perhoni pääosin oman mielikuvani mukaan. Perhoillani ei ole nimeä. Tietysti perhoissani voi näkyä jokin nimiperhon vivahteita mutta en tietoisesti yrittä jäljitellä niitä.

Mutta omilla tekeleillä kalastan saan sitten kalaa tai en saa. Mottoni on: Kun tarpeeksi perhoa heittää niin joskus osuu. Ja onhan se sitten osunutkin, joskus yllättävän hyvinkin.

Minun on turha lähteä neuvoja jakamaan muille, koska pidän itseäni " sunnuntai kalastajana" ja nautin perhokalastuksesta näillä taidoilla jotka olen saanut oppia kokeneenmilta perhokalastuskavereiltani.  Näillä eväillä alan rakentamaan uutta perhokalastuskauttani.

Mitään isompia hankintoja minun ei tarvitse tehdä sillä paketti jota olen rakentanut alkaa olla kasassa. Vavat kuusi kappaletta kaksikätisiä ovat kaikki Loopin vapoja. Kelat viisi kappaletta jotka koostuvat Loopista, Visionista ja Greysistä riittävät myös minun tarpeisiini. Siimoja on vähän liikaakin laukussani mutta kaikki ovat toimivia vapoihini.

Eli talvi menee haavaillen perhosidonta pöydän ääressä ja kuntoilen jotta vanha mies jaksaa kesän nuorempien kalakavereiden kanssa kalastaa joella. 

Tietysti näin Suomen itsenäisyyspäivänä syvä kiitollisuus sotiemme veteraaneja kohtaan kumpuaa sydänmestä. He antoivat nuoruutensa Suomen itsenäisyyden puolesta sotarinramilla. Nykyiset sukupolvet eivät ymmärrä täysin sitä arvoa. Olemme saaneet tottua liian helppoon elämään vuosikymmeniä kestäneen rauhanvuosien aikana. Toivottavasti tämä rauha saisi jatkua vaikka maailma myllertää sotineen ympäri maailmaa. 

Pään tyhjennyskausi

Kokemäenjoki tulvii edelleen runsaiden sateiden johdosta ja talvi tuli aikaisin Suomeen. Laitoin perhovälineet talvisäilöön odottamaan kevättä. Nyt minulla on menossa pään tyhjennyskausi.

Eli en juuri tee mitään perhokalastuksen suhteen. Nollaan pääni menneen kauden suhteen ja hyvät muistot kesästä taltioin mieleni sopukoihin. Jotenkin vaikea mennyt kausi pyörii mielessäni silloin tällöin. Mitä olisi voinut tehdä toisin ja miten välttää samat virheet uudelleen. Tietysti säänjumalalle en voi mitään. Se otetaan vastaan mitä annetaan ilman turhia kiukutteluja. Jo vanhassa virressäkin lauletaan: Hän ilmat ja säät säätää. Minkään ei ole muuttunut tosta hetkestä.

Perhon perhoa en ole sitonut syyskuun jälkeen. Kaikki sidontatarvikkeet ovat odottamassa uusia ideoitani. Mielikuvissani pyörähtelee kyllä kuvat tulevista uusista perhoistani mutta antaa vielä mielikuvani vahvistua rauhassa. Kyllä noita perhoja on entuudestaan jo rasiat täynnä ja osalla ei ole vielä kalastettu kertaakaan.

Toisaalta on kiva tehdä jotain muuta pitkän kauden jälkeen,  joka jäi nyt kuuden kuukauden mittaiseksi johtuen kotijoen tulvista. Nukun enemmin, harrastan liikuntaa ja vietän koti-iltoja vaimoni kanssa, joka kalastuskautena on miltei yksin koko kesän. Ukko käy ainoastaan nukkumassa kotona viikonloppuisin. Täytyy antaa vaimolle iso kiitos, että saan harrastaa perhokalastusta intohimoisesti kesäisin.

Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti ja kevät saapuu aikanaan niin kuin muinakin vuosina. Alkaako kausi aikaisin vai myöhään se jää nähtäväksi. Kolmen viikon haarukka on miltei aika tarkka arvio kauden alkuun maaliskuun puolivälistä eteenpäin. Riippuen jäiden lähdöstä ja kevät tulvista. Mutta hyvää kannattaa odottaa sano poika treffeillä kun tyttö oli kolme tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Hyvää uuden kauden odotusta jokaiselle perhokalastuksen harrastajalle.

Rospuuttokausi alkoi

Se ois sitten se aika vuodesta, kun meikeläinen kulkee pää painuksissa. Kesä takana hienoine kalastusreissuineen ja pitkä pimeä talvi edessä. Talvi, joka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi.

Mutta ajatukset ja tekemiset ovat suunnattava vähäksi aikaa muihin harrastuksiin. Minulla se tarkoittaa aktiivisempaa kuntosalilla käyntiä. Tämä pohjustaa vanhan miehen tulevaa perhokalastuskautta. Ei voi antaa nuoremmille periksi siinä, ettei kunto riittäisi pitkiin kalastuspäiviin. 

Mutta nyt keskityn siihen, että sisälläni oleva alakulo väistyy ja alan näkemään kaiken hyvän ympärilläni maailman myllerryksistä huolimatta. Elämää on ilman perhokalastustakin mutta perhokalastus tekee elämästä hienomman. Täytyy muistaa, että perhokalastus voi loppua meiltä monelta äkkiä. Sairaus, vamma tai muu raju elämän muutos voi päättää harrastuksen hetkessä.

Juuri nyt ei tee mieli istua perhopenkin ääreen. Tahdon vetää happea ja sitten alan katsomaan uuteen kauteen uusin silmin. Tahdon haastaa itseäni uusilla kokeiluilla. Unohtaa tutut, turvalliset tekemiset ja kokeilla jotain uutta. Uutta, joka käskee poistumaan omalta mukavuus alueelta perhokalastuksen saralla. Onko se uusia perhoja, uutta uittotapaa vai uusia siimoja? Mistään en ole varma mutta jokin sisällä käskee minua uusiutumaan.

Mutta nyt nökötän laiskanlinnassani ja olen alakuloinen. Alakulo, joka yrittää koittaa voittaa kesän muistot sielustani. En anna alakulon voittaa minua. Laitan vastaan ja kaivan sieluni syövereistä kesän hienot muistot. Muistot, jotka pitävät minua pinnalla uuteen kevääseen. Kevääseen, joka sytyttää sieluni palon perhokalastukseen.

Perhokalastuksen aloittaminen

Muistelin juuri sitä, kun ostin ensimmäisen kaksikätisen perhovavan vuonna 2019 heinä- elokuun vaihteessa. Se oli Airflow:n valmissetti luokassa 14/9. Kotia päästyäni purin setin innoissani myyntipakkaukseta ja olin ulkona kuin lumiukko. Miten opin heittämään ja miten opin lajin hienoudet olivat ensinmäiset ajatukseni perhokalastuksesta.

Mutta into oli kova, setti kasaan, muutama video youtubesta heittämisestä ja kotirantaan testaamaan settiä. No, lentihän se siima jokusen metrin ja sain ensi tuntuman lajiin. 

Sitten aattelin, että mitä sitä yksin hakkaa päätä seinään perhokalastuksen hienouksissa ja lähdin seuraavaksi Nakkilan koskille settini kanssa. Siellä pojat ottivat hienosti porukkaan vanhan äijän ja antoivat perusopetusta heittämisessä ja tietoa siimoista sun muista hienouksista. Alkuun olin päästäni pyörällä siitä tietomäärästä jonka sain ensinmäisen kuukauden aikana kokeneenmilta perhokalastajilta.

Heittoa, heittoa ja siimojen uusimisen kautta aloin pian päästä hiukan jyvälle kaksikätisellä heittämisestä ja kalastamisesta. Opin myös, että jokaista neuvojaa kannatti kuunnella, testata neuvoja käytännössä ja ottaa neuvot käyttöön jotka tuntuivat toimivilta itselläni. Jokainen neuvoja oli tietyllä tavalla oikeassa mutta pian huomasin, että jokaisella oli omia mieltymyksiä perusasioiden lisäksi.

Kausi kaudelta olen saanut oppia lisää tästä hienosta lajista ja neljän täyden kauden jälkeen voin sanoa oppineeni perusasiat. Heitto kulkee sen verran, että saalistakin tulee silloin tällöin ja välineitä on riittävästi peruskalastukseen.

Perhokalastusta voi harrastaa ihan perusvälineilläkin, jotka eivät ole kovin kalliita. Nälkä kasvaa syödessä ja perhokalastus välineet ovat lisääntyneet vuosien saatossa minunkin varastossani. Mutta hinta ei takaa laatua 100 prosenttisesti. Kahluuvarusteiden kohdalla olen saanut kokea suurimmat pettymykset. Kahluuvarusteissa näkee tuotteiden virheet nopeimmin tuotteen vuotaessa vettä läpi sisäpuolelle kastellen kalastajan.

Vavoista voin sanoa sen verran, että ei ole yhtä oikeaa merkkiä. Maku ja tottumus kysymys minkä merkkisellä kukin kalastaa. Pääasia, että setti on sopiva kalastajalle. Valtamerkkejä ei ole montaa loppujen lopuksi ja käyttäjiä on jokaisella merkillä. Toimivan hyvän vavan voi saada 300- 400 eurolla ja tämän jälkeen vavoilla hinta voi olla miltei mitä vain. Porukka jossa kalastan niin kalleimmat vavat ovat n. 1000 euron hinta luokkaa kappale ja nämä ovat jo huippuvapoja joilla on ilo kalastaa pitkiä päiviä.

Perhokelat lohiluokassa 9- 12 maksavat alimmillaan 70- 80 euroa kappale. Huippukelat vesitiivillä jarrujärjestelmällä ja hyvällä jarrulla maksavat 300 eurosta ylöspäin. Itse olen saanut ennätysloheni  60 euron 8-9 luokan kelalla, että halvallakin kelalla voi saada ison kalan ylös.

Paremmat perhokalastusvälineet eivät takaa saalista mutta niillä on mukavampi kalastaa pitkiä päiviä joella. Tietysti hintavammat kelat ja vavat ovat toimintavarmempia pitkässä juoksussa ja näin antavat hintansa takaisin käyttövuosien myötä.

Käytettyjä perhokalastusvälineitä löytyy hyvin myös netistä. Paras paikka ostaa on käytettyjä välineitä on www.perhokalastus.net. Siellä on yleensä rehellisiä myyjiä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ainut miinus perhokalastusvälineitä käytettynä ostaessa on hinta. Monesti tuotteet ovat ylihinnoiteltuja käyttävuosiin nähden. 

Ajatukset ensi keväässä

Katselen keittiöni ikkunasta ohi virtaavaa Kokemäenjokea ja huokaan syvään. Voimalaitoksen tulvaluukut sylkevät vettä lisää tulvivaan jokeen. Tämä kausi ei mennyt ihan suunnitemien mukaan säiden osalta mutta pieni perhokalastaja ei voi mitään säiden jumalalle. Se otetaan vastaan mitä annetaan.

Mutta ajatukseni alkavat siirtyä pikku hiljaa uuteen kauteen ja kevääseen. Talviloma on jo varauksessa viikolle 17 ja toivon säiden jumalan suosivan minua silloin. Tuttu joki toivottavasti on silloin odottamassa minua avosylin.

Uusia perhoja pyörittelen mielessäni ja sidontapenkki odottaa minua pöytäni ääressä. Tuttu turvallinen kaverini sidontapenkki jakaa haaveeni ja tuskani pimeinä talvi-iltoina peräkammarissa lukuvalon seuratessa yhteisiä touhujamme. Ne kaikki haaveeni saa minut jaksamaan pimeän talven yli uuteen kevääseen.

Neljä hienoa kesää olen saanut harrastaa perhokalastusta. Onnistumiset ja pettymykset ovat joella on ehkä kasvattanut enemmin ihmisenä kuin perhokalastajana. Pitkäjänteisyys ja rauha sisälläni ovat saaneet minussa uuden muodon. En enää hitsaa asioista niin äkkiä kuin ennen ja tunnen lepoa rauhaa sisälläni.

Kaksikätisellä vavalla kalastan ja en aio opetella yksikätisen perhovavan metkuja enää kuusikymppisenä. Tahdon oppia lisää perhokalastuksesta kahden käden vavan kanssa. Hienoa, että en voi koskaan tulla valmiiksi perhokalastuksen saralla. Ehkä silloin tiedän perhokalastuksesta jotain, kun minut lasketaan maan poveen perhovapani kanssa. Toivottavasti tähän menee vielä paljon aikaa.

Kirjoittelen näin yleisesti blogissani perhokalastuksesta ja kokemuksistani, koska minun on turha alkaa neuvomaan muita tässä lajissa. Nautin perhokalastuksesta todella paljon. Olen ikäni kalastanut mutta perhokalastus vei koko sydänmeni. 

Kuusi pitkää kuukautta pitää kärvistellä uuden kauden alkuun. Sen ajan käytän perhojen sitomiseen ja kuntosalilla käymiseen. Pakko hoitaa kuntoa tällä iällä, että jaksaa kalastaa kymmenen tuntisia päiviä jälleen ensi kautena. Tietysti vietän aikaani vaimoni kanssa myös, että hän keväällä miltei pakottaa minut lähtemään perhokalastamaan.

Haaveita, odottamista ja tuskaa on tiedossa tulevina pimeinä talvikuukausina. Mutta nautitaan siitä mitä meillä on muuta elämässä. Ei perhokalastus ole elämän tärkein asia mutta sen on todella hieno harrastus.

Kausi lähenee loppuaan

Kelit ja joen virtaukset näyttävät siltä, että kausi päättyy tämän kuun aikana. Tästä kaudesta ei ole lapsille paljon kerrottavaa. Vaikea kausi monella tapaa mutta jokunen taimen sentään tuli. Lohi jäi saamatta tänä kesänä mutta uusia kesiä on tullossa, toivottavasti.

Suurin ongelma oli tänä kesänä säätilat. Ensin pitkä lämminkausi lämmitti Kokemäenjoen veden yli 20 asteiseksi ja sitten heti perään alkoi satamaan normaalia enemmin. Sateet ovat nostaneet joen pinnan korkeuden ylös. Virtaukset ovat olleet pitkään 300- 400 kuutiota joka on aivan liikaa perhokalastukseen. 

Mutta ne reissut jotka olen saanut tehdä luonnon helmaan ovat olleet nautinnollisia. Hiljaiset kesäyöt ja aamut ovat ladanneet mieleni akut pitkälle talveen. Haaveet ja odotukset antavat tulevan kauden odotukseen voimaa loppukeväästä. Perhokalastus on paljon muutakin kuin kalan saantia. Mutta onhan se joskus kiva saada jotain siiman päähän.

Niistä muutamasta reissusta jotka teen vielä Nakkilan koskille niin en odota mitään ihmeitä. Enemmin se sellaista hyvästi jättöä rakkaalle kotijoelle, joka jatkaa virtaamistaan kaikesta huolimatta. Joki virtaa talven yli omassa yksinäisyydessään ja valmistaa itsensä uuteen kesään talvella. En tiedä minkälaisen kauden joki saa aikaiseksi mutta odotan sen olevan parempi kuin tämä kausi. Tuntemattoman sotilaan sanoin: Kaikki on korkeimassa kädessä.

No, jotain on kuitenkin taas oppinut tällä kaudella ja toivottavasti saan oppia lisää tulevana kautena. Räpeltäjä olen vielä perhokalastuksen suhteen mutta kiva harrastus tämä on vanhalle miehelle. Saa ulkoilla, nauttia luonnosta ja hyviä kavereita on aina seurana jokivarressa.

Viimeiseen päivään...

Perjantaina jouduin lähtemään joelta pois veden nousun vuoksi. Rantaviiva alkoi käydä pieneksi ja virtaus oli kova. Joten luovutin perhon heittämisen suosiolla.

Sen verran jäi hampaan koloon, että päätin eilen illalla sunnuntai aamuna vielä käydä heittämässä setin ennen kuin arki ja työt kutsuvat maanantai aamuna.

Aamulla heräsin ajoissa ja Kia vei minut nöyrästi Nakkilaan Kistulle. Puoli seitsemän aikaan aloitin kalastuksen pimeän vielä halatessa jokimaiseman. Valoisuus valtasi Kistun ensimmäisen laskun jälkeen. Vesi oli edelleen korkealla mutta virtasi melko rauhallisesti.

Heittelin heittoja heiton perään ja perhot vaihtuivat siiman päässä joka laskun jälkeen. Mitään ei tapahtunut yrityksestäni huolimatta. Vesi jatkoi hitaasti mutta varmasti nousuaan heti aamutuntien aikana ja lenkkikivi alkoi häviämään veden alle. Eli vesi alkoi olla melko korkealla. Paikotellen juoduin jo kahlaamaan vyötäröäni myöten. Ei ahventa, kirjolohta, toutainta tai jalokalaa käynyt perhonia katsomassa.

Vähen ennen puolta kymmentä vaihdoin pienen keltamustan perhon siimaani ja laskulle lähtiessäni minulla ei ollut kovin suurta luottoa valitsemaani perhoon. Keltamustat perhot eivät ole olleet mitään suuria suosikkeani. Mutta valintani olin tehnyt vastoin mieltymyksiäni ihan mutu tuntumalla.

Aloitin heittämisen lenkkikiven takaa niin kaukana rannasta kuin kahlurini antoivat myöten. Heittoja, trippausta vuoron perään ja joki kumisi tyhjyytään. Lenkkikiven kiersin rannan puolelta ja pääsin loppuliukuun käsiksi. Muutama heitto tyhjää ja sitten vapa niiasi syvään iskun olessa todella kova. Siitä alkoi taistelu siiman päässä olevan kanssa.

En ollut ihan varma kuka taistelupari oli mutta tunsin sen olevan iso. Ensinmäinen huoli oli, että en voi kalaa laskea alemmaksi, koska karin isot kivet odottivat siellä syödäkseni siiman kalan puikkelehtiessa niiden välistä. Pelasin upporikasta ja rutiköyhää pidellessäni väkisin kalan poissa isoista kivistä. Taisteluparini laittoi hanttiin kunnolla ja minä vastasin takaisin samalla mitalla siiman toisessa päässä.

Pikku hiljaa aloin olemaan vahvempi osapuoli taistelussa ja kala kävi ensi kerran näköetäisyydellä. Ison kokoinen taimenhan sieltä vilkutti pyrstöllään minulle ilmoittaen, että homma ei ole vielä ohi ja otti spurtin häviten takaisin joen syvyyksiin. Minä siinä samalla arvoin miten yritän taimenen saada rannalle ja päädyin pärjätä ilman haavia kävi miten kävi. Aloin samaa taimenen jälleen rannan tuntumaan ja päätin vetää sen nyt rannalle. Taimen tuli taistellen rantaheinikkoon josta nappasin sitä pyrstöstä kiinni vieden sen mukani matalaan rantaveteen.

Komea koli taimenhan siinä köllötti katsellen taistelun voittajaa eli minua. Nyt piti toimia nopeasti, että saan kalan vapautettua takaisin jokeen. Mittaus, punnitus ja kala takaisin jokeen. Videopätkän otin taimenesta ennen vapautusta. Mitat oli 80 cm ja paino 6.5 kg. Todella tuhti syystaimen se oli.

Kyllä tuntui hyvältä. Seitsemän päivää olin heittänyt Kistulla saaden toutaimia, kirjolohia ja ahvenia. Meinasi usko loppua jo kalapaikkaan, mutta muutakaan ei ollut oikein tarjolla lomani aikana veden korkeuden vuoksi jossa olisi voinut nauttia perhokalastuksesta. Joskus sen palkinnon saa ollessa sitkeä. Paljon heittoja ja paljon toivoa on salaisuuteni. Jotain teen ehkä oikein, mutta en ole mikään superguru perhokalastuksen suhteen. Vasta neljäs täysikausi alkaa olemaan loppusuoralla. Paljon on vielä oppimista ja koskaan ei tule valmiiksi. Siinä se perhokalastuksen hienous piilee.

Ei muutaku kireitä niille, jotka vielä kautta jatkavat. Kauden loppettaneille toivotan hyvää syksyn jatkoa. Kyllä se uusi kausi sieltä taas tulee.

Lomat loppuu

Kolme viikkoa on mennyt nopeasti. Lomalla aika kuluu kuin siivillä. Tuli tehtyä kaikenlaista mutta perhokalastus sai eniten tunteja. Viimeiset kaksi viikkoa pyhitin perhokalastukselle. Ensinmäisellä lomaviikolla ei ollut asiaa joelle Kokemäenjoen tulviessa.

Ne kaksiviikkoa, jotka sain kalastaa olivat myös haasteellisia veden korkeuden vuoksi. Ei ollut mitään asiaa ottipaikoille kalastamaan ja saalis oli sen mukainen. Kirjolohta, toutainta ja ahventa tuli saaliiksi reissuiltani. Paras päivä oli seitsemän toutainta, joista kuusi kappaletta sain alta 40 minuutin. Isoin oli 63 senttinen ja loput 50 sentin molemmin puolin. Kirjolohia sain kymmenkunta ja ahvenia ehkä saman verran kahden viikon aikana.

Oranssimusta perho kalasti parhaiten vaikka muunkin väriset perhot saivat uitto aikaa runsaasti. Ehkä jokin muun värinen perho olisi voinut toimia paremmin mutta itselläni on luotto oranssimusta sävyitteisiin perhoihin Nakkilan koskilla.

Ei ollut ruuhkaa joella. Varmaan siksi, että vesi oli korkealla ja lomakausi on ohi suurimmalta osalta kalastajista. Veden korkeus pilasi toisaalta myös lomani joella mutta toisaalta oli kiva kalastaa sellaisia paikkoja joissa harvemmin kalastaa. Sain nauttia hyvistä ilmoista kauniista lämpimästä syyssäästä.

Tänä  aamuna oli odotukset mielessä korkealla Nakkilaan lähtiessä mutta odotukset karsi alas muutaman tunnin jälkeen. Vesi oli jo korkealla saapuessani joelle mutta sitten se ryöpsähti aivan valloilleen. Kaverini laittoi videopätkän tulvaluukkujen kuohuista voimalaitokselta ja virtaus, sekä veden nousu oli sen mukainen. Niinpä päätin laittaa kimpsut ja kampsut kasaan kotiin lähtöä varten.

Ei muuta kuin nokka kohti uusia pettymyksiä. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa. Saaha nähdä pääseekö tänä syksynä ollenkaan ottollisissa olosuhteissa kalastamaan vai oliko kausi tässä?

Välipäivä

Vähän on jo päässyt perhokalastuksen makuun lomalla. Vaikka vesi on vieläkin korkealla Kokemäenjoessa, niin en ole malttanut olla pois sieltä. Parhaille paikoille ei ole ollut asiaa mutta paikkoja löytyy missä voi kalastaa. Saalit on mennyt kyllä toutaimen ja kirjolohen puolelle.

Tänään keli on sen verran sateinen, että päätin pitää välipäivän joelta. Pyykin pesua, varusteiden huoltoa ja muutaman perhonkin voisi sitoa ajan kuluksi. On taas sitten mukava huomenna lähteä joelle, kun kaikki välineet ovat kunnossa.

Kaksi päivää kalastin Kistua putkeen Nakkilassa. Kistu on hitaasti virtaava niva heti voimalaitoksen jälkeen. Harmi, että se ei ole yhtä kalaisa kuin ennen. Nevan lohi jäi mielellään pyörimään Kistulle taka vuosina mutta Torniolainen lohikanta painelee suoraan ylös. Kahden päivän saaliina oli kahdeksan kirjolohta ja neljä toutainta. Kistu kyllä muuten sopisi hyvin perhokalastukseen korkealla vedellä.

Huomisen ja ylihuomisen ajattelin kalastaa Tynin laavulla. Toisaalta on kiva käydä kalastamassa muitakin kohteita Nakkilan koskilla kuin voimalaitosta. Oppiessa uusia kohteita kalastamaan voi myös saada kalaakin sieltä. Tyni on myös hieno paikka, jossa on kapea koski osuus joka päättyy mietovirtaseen loppuliukuun. Heittopaikkoja ei ole montaa veden olessa korkealla mutta loppuliuku voi antaa yllätyksen saaliin suhteen. Olen viisaampi parin päivän päästä asian suhteen.

Summa sun maarun,niin loppukausi näyttää haasteelliselta saaliin suhteen. Mutta ei saalis ole kaikki kaikessa perhokalastuksessa. Joella olon voi esimerkiksi käyttää heittotaidon kehittämiseen ja nauttia syksyisestä luonnosta.