Yksi vaikeimmista asioista mitä aikuisiällä olen opetellut on kahden käden perhovavalla heittäminen. 57- vuotias äijä alkaa opettelemaan pystymetsästä perhokalastuksen alkeita.
Muistan vieläkin sen roiskimisen ja tahkoomisen jokirannassa. Mutta palo perhokalastukseen oli kova ja onneksi jokirannasta löytyi hyviä opettajia minulle. Erityiskiitos jokaiselle, joka minua on opettanut kalastamaan kahden käden perhovavalla. Muistelen vieläkin syksyä 2019 ja kevättä 2020 jolloin olin täysin untuvikko perhokalastuksen suhteen.
Se tunne, kun sain ensimmäiset heitot lähtemään niin, että perhovapa notkahti kädessä. Sitä heitti pelkästään heittämisen ilosta jopa 10 tuntia päivässä ja lähti kotiin hymyssä suin vaikka kaloista ei ollut tietoakaan.
Perhokalastus on moni säikeinen jutta moneen muuhun kalastus muotoon nähden. Onnistumisia ja ilon hetkiä voi kokea niin monesta asiasta. Heittäminen, oman perhon sitominen, hyvä kaveriporukka ja kaiken kruununa saadessa omin kätösin sidotulla perholla lohen tai taimenen. Kauniit kesä yöt luonnon hyräillessä omaa musiikkiaan öiselle kalastajalle. Aamun ensimmäiset auringon säteet herättävät kesäisen luonnon täyteen loistoonsa ja väsynyt kalastaja aistii sen kaiken ympärillään imien itseensä luonnon alkukantaista voimaa. Sitä on perhokalastus parhaimmillaan.
Mutta ne ensimmäiset onnistuneet heitot lämmittävät vieläkin vanhaa kalamiestä talven pimeässä olohuoneen nurkkassa laiskanlinnassa istuen muistellen sitä onnistumisen tunnetta. "Paras päivä ikinä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti