Kateus syö ihmistä vaikka sitä ei tahdo itse huomata. Jokirannassakin aina joskus törmää kateelliseen ja katkeraan perhokalastajaan mutta onneksi niissä porukoissa joissa itse kalastan ei heitä juuri ole.
Omassa ydin porukassa autamme toisiamme ja osaamme iloita kalan saajan puolesta. Positiivisessa porukassa on ilo kalastaa ja nauttia hienoista hetkistä joella.
Katteus tuo mielen ovela myrkyttäjä voi saada ihmisen ajatusmaailman täysin sekaisin. Aivan sama missä kateutta esiintyy niin se vaikuttaa ilmapiiriin negatiivisesti. Katteus on kuin nouseva ukkosrintama, joka saa ilman muuttumaan hetkessä toisenlaiseksi. Kukaan ei viihdy kateellisen seurassa, se heijastuu sanoin ja kehonkielen välityksellä ympäristöön kuin virius. Kukaan ei tahdo sitä virusta ehdoin tahdoin elämäänsä. Kateus hiipii ihmismieleen pikku hiljaa, jos emme taistele sitä vastaan.
Ilon ja toisen auttamisen kautta kateus kaatuu kuin heinä viikatteen alla ja se ei nouse ylös. Vanha sanonta pitää hyvin paikkansa: kateus vie kalatkin vedestä.
Kalastamaan lähtiessä kannattaa lähteä positiivisuuden kanssa. Nauttia luonnosta, kalakavereiden seurasta ja imeä itseensä positiivisuutta äiti luonnon antimista. Perhokalastus on nautinto, kun sen tekee positiivisellä mielellä.
Mököttämällä ei maailmaa paraneta ja eikä saada ennätyskaloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti