Peruskuntokausi

Joskus neljänkympin tietämillä heräsin todellisuuteen, jos nyt en ala tekemään fyysisen kunnon eteen jotain niin peli on pelattu aika pian. Niinpä aloin kuntoilemaan ja tietysti musta tuli urheiluhullu. Maratonjuoksuja, hiihtämistä, rullaluistelua ja salilla käyntiä tuli harrastettua enempi kuin laki sali.

No, onneksi ikä on rauhoittunut miestä pitkien työmatkojen kanssa. Ei jaksa mennä ihan niin lujaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Mutta kuntoilua en ole jättänyt. Harrastan sitä säännöllisesti 3 kertaa viikossa. Nyt se on kivaa, kun ei tarvitse tuijottaa tavoitteita. Kunhan pysyisi jossain kondiksessa, että jaksaisi paremmin arjen rumpaa.

Mutta onhan se kiva perhokalastaa, kun ei ole ensimmäisenä hyytymässä porukasta 10- 12 tunnin kalastuspäivässä. Ehkä olen hiukan yli innokas vieläkin koska en pidä kuin pakolliset tauot kalastaessani. No, jokunen vuosi eteenpäin niin alkaa tauot maistumaan jokirannassa. Ikä tekee pakostakin tehtävänsä lähivuosina. Haaveeni on saada kalastaa aktiivisesti 70 ikävuoteen saakka, että saisi nauttia eläkkeellä olostakin joella.

Onneksi aikaisempi raju elämä päihdekierteestä ei ole jättänyt pahempia jälkiä elämään. Nyt voi iloiten kalastaa ja nauttia hienoista hetkistä joella. Menetin monta hyvää kalastusvuotta viinalle ja pillereille.

Mutta nyt pidän kuntoani yllä liikunnan avulla, sidon perhoja ja haaveilen tulevasta kesästä. Tätä kaikkea on mukava tehdä selvinpäin. Ei tarvitse miettiä töppäilyjä, saa herätä omasta sängystä eikä putkasta. Mites sinun peruskuntokausi etenee kohti kevättä ja tulevaa perhokautta kohti?  Tämmöistä tänään ja mukavaa viikonloppua.