Mennyt kausi alkaa olla pois mielestä ja korkkaamaton kausi on edessä. Toivottavasti saa sen aloittaa terveenä ja iloisin mielin. Ikä kun alkaa kuutosella, niin ei pidä mitään asioita itsestään selvänä. Tänään olen terve ja huomisesta en tiedä mitään, niin kuin kukaan meistä ei tiedä sitä.
Millainen olisi maailma, jos sillä olisi uskoa ja toivoa yhtä paljon kuin kauttaan aloittelevalla perhokalastajalla. Lisättynä se hyvätahtoisuus ja auttava mieli toisia perhokalastajia kohtaan. Maailmassa olisi hyvä elää. Mutta se siitä. Maailma on kova ja paha tällä hetkellä.
Mieltäni lämmittää edelleen se kuinka hienoon porukkaan olen päässyt mukaan. Ainut ehto oli, että minulla piti olla perhovapa kädessä. Vavan ei tarvinnut olla kallis ja eikä minun tarvinnut tietää miten sitä käytetään. Minulle opetettiin kaikki perusasiat kädestä pitäen. Harvassa porukassa löytyy samanlaista yhteishenkeä tänä päivänä kuin on perhokalastajien joukossa. Ikään, sukupuoleen, ammattiin tai etniseen taustaan katsomatta kaikki mahtuu porukkaan.
Satoja putkiperhoja olen sitonut syksyn ja talven aikana. Montaa ottiperhoa niissä ei ole mutta muutama ottiperho niistä löytyy. Ne löytyvät tulevan kauden aikana. Kokeilemalla eri perhoja jyvät erottuvat akanoista. Ja tietenkin löytyy myös se mustahevonen, joka yllättää jossain vaiheessa kautta. Kalastavan perhon ei tarvitse olla kaunein ja hienoin sidottu perho. Monesti mikä hivelee ihmisilmää, niin se ei hivele lohen tai taimen silmää.
Hyvä lukija, anna armoa sillä kirjoittamani teksti ei ole raamatun sanaa perhokalastuksesta. Kirjoitan vai sen mitä itse olen kokenut lyhyellä perhokalastaja urallani. Mutta kirjoitan siksi, että pidän kirjoittamisesta ja perhokalastus mullisti kalastusharrastukseni täydellisesti. Pärekopassa Saimaalla olen aloittanut kalastuksen, mutta nyt olen vasta löytänyt kalastuslajini jotta olen etsinyt koko ikäni.
Mutta nyt on vitsit vähissä. Tuleva kausi alkaa olla muutaman kuukauden päässä ja kädet tärisee hetkittäin kuin vanhalla juopolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti