Talvi on yksi vuoden aika muiden joukossa. Mutta monelle perhokalastajalle talvi on vaikein vuoden aika. Odottaa kevättä kuin kissa maitokuppia. Kevät tulee varmasti mutta hitaasti.
Itse valmistaudun seuraavaan kautteen sitomalla uusia perhoja, huoltamalla varusteita ja hoitamalla kuntoani. Vanhan miehen ei parane jäädä sohvalle odottamaan kevään tuloa.
Toisaalta on hieno istua perhopenkin ääressä ja haaveilla kesä öistä joella. Mikä on hienompaa kuin kesä yö joen rannassa. Hiljaisuus, luonnon tuoksu, nähdä kalojen pintominen ja jos hyvin käy niin saada lohi tai taimen siiman päähän hiljaisuuden keskellä. Nautin luonnosta kesällä. Saa palautua kaikesta arjen hälinästä.
Talvella en enää kalasta missään muodossa. Teen sen tarkoituksella, että voin antaa aikaa myös vaimolleni. Elämä ei ole pelkkää perhokalastusta mutta se kruunaa kaiken elämässäni. Saada aikaa itselleen ja nauttia Suomen hienosta kesästä veden äärellä. Mikä vois olla hienompaa?
Monta kalakaveria on kuin kesäheiloja. Emme ole missään tekemisissä talvella. Mutta monen kalaverini kanssa pidämme yhteyttä ympäri vuoden. En ole eläissäni saanut niin montaa uutta kaveria mitä perhokalastuksen kautta olen saanut. On ollut monta hienoa juttuhetkeä joen rannassa kalastuksen lomassa. Eli perhokalastus on myös hyvin sosiaalinen laji. Kaveria ei jätetä ja uusia kavereita autetaan kalastuksen saloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti