Tästä se alkoi

Minä vuonna 1969 Lappeerannan satamassa ongella.

Kalastus innostus laitettiin minuun vauvana äidin maidon kautta. Ensimmäisiä telttareissuja Saimaalla tein 7 kuukauden ikäisenä heinäkuun helteessä pärekopassa. Tosin seuraavana aamuna helle oli muuttunut yön aikana lumisateeksi äitini kertoman mukaan.

Perheeni yhteinen harrastus oli kalastus ympäri vuoden. Talvet käytiin pilkillä ja kesät heitettiin virveliä, sekä ongittiin. Kalastus oli perheessämme niin intohimoista, että urheiluvalmentajamme eivät tykänneet aina siitä. Kalastus meni monesti urheilun  edelle.

Olin aina kalastunut virtaamattomassa vedessä ennen kuin muutin Länsi- Suomeen Kokemäenjoen varrelle. Karjalaispojalla oli vähän aikaa huuli pyöreänä virran ääressä. Mutta pikkuhiljaa opin uudet kalastustavat.

Ihailin aina Nakkilan koskilla perhokalastajia, mutta en rohjennut aloittaa perhokalastusta vasta kuin 57- vuotiaana syyskesällä 2019. Miltei 20 vuotta katselin ja ihastelin perhokalastajia ennen kuin rohkaistuin kokeilemaan lajia kaksikätisellä perhovalla.

Mutta perhokalastus vei miehen mennessään. En ole muulla tavalla kalastanut vuoden 2019 syksyn jälkeen. Ja mikä parasta aloin saamaan paremmin kalaa perholla Nakkilan koskilta kuin mitä sain aikaisemmin spinflugalla kalastaessa. Spinfluga ei istunut minun tyyliini kalastaa.

Summa sum maarum. Tässä kirjoitan odotaen perhokauden alkua. Tänään tilasin action cameran ja josko saisi ensi kesänä laitettua myös kalastusvideoita jakoon nettiin. Testi videot tulee varmaan perhonsidonta pöydän äärestä muutaman viikon sisällä. Mitään tajuntaa räjäyttävää matskua on turha odotella. Ehkä pientä jutustelua perhonsidonnan lomassa. Properhoja ei ole myöskään tarjolla sitten. Perusputkiperhoja sidoskelen ketusta. Että näillä mennään sano mummo lumessa.