Päivän jos saisi viettää joessa lohien ja taimenien seurassa, niin voisi olla viisaampi kalojen käyttäytymisen suhteen. Nyt pitää arvuutella rannalta lohien ja taimenien liikkeitä joessa.
Tietysti kokemus kartuttaa tietoa kalojen liikkeistä ja minkälaista perhoa lohille ja taimenille pitää tarjota. Mutta meikä mandoliini joutuu vielä arvuuttelemaan mitä laittaisi siiman päähän tarjolle.
Mutta jossain olen onnistunut, kun katsoo mitä olen saanut kotijoesta ylös kolmena kesänä mitä olen perholla kalastanut. Olen saanut lohta ja taimenta. Olen karkuuttanut muutan "hyvän" kalan, jotka ovat harmittaneet sillä hetkellä kun kala on päässyt irti. Mutta hetken kuluttua olen ollut tyytyväinen, kun olen saanut uittaa edes kunnon "mörköä". Jotain tietää tehneensä oikein tai sitten tähdet ovat olleet vain kohdillaan.
Toissa vuonna kuvan perhot olivat suurinta hottia minun perhovalikoimassa. Perholla tuli niin lohta kuin taimenta. Viime kesänä annoin kuvassa olevalle perholle peliaikaa miltei joka reissu saamatta mitään. Perhomalli taisi olla yhden kauden tähti. Tai sitten tähti lähtee uuteen kiitoon jossain vaiheessa.
Nakkilassa en ole vielä nähnyt sitä varmaa ottiperhoa jolla moni perhomies saisi kalaa. Perhojen kirjo on kirjava millä lohta ja taimenta nousee joesta. Toinen vannoo tietyn perhon nimeen ja viereinen perhomies vetää vieressä kalaa aivan toisenlaisella perholla. Mutta yksi yhteinen tekijä löytyy jokaisella perhokalastajalla. Perhon pitää olla vedessä, että perho kalastaa. Tämän olen oppinut lyhyen perhokalastus urani aikana. Eli paljon vielä oppimista ja koskaan ei tule valmiiksi perhokalastuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti