Translate

maanantai 15. toukokuuta 2023

Suut supussa


Kahtena päivänä viikonloppuna tuli tehtyä reissu Nakkilan koskille. Ensin lauantaina aamureissu Tonin kanssa Arantilan koskille klo 5 aloitettiin kalastus ja oltiin sovittu, että puolilta päiviltä lähdetään kotiin minun Turun reissuni vuoksi. 

Vesi oli suht korkealla jo mennessä ja päätimme kalastaa Arantilan ykköstä ja kakkosta niin kauan kuin vesitilanne antaa myöten. Toni meni kakkosniskalle ja minä jäin ykköstä heittämään. Oli kiva,  kun Toni oli neuvomassa Arantilan koskien niksejä sillä en ole paljoa kalastanut Arantilaa perholla. 

Tonin neuvoilla aloitin heittämään ykkösen niskaa toivon pilke silmissä kevät taimenesta. Ykkösen niska on aika haastava kalastettavaksi mutta hetken heittelyn jälkee pääsin jyvälle miten heittää ja uittaa perhoa niskalla. Veden väri ei ollut mikään kaunis perhon uidessa ruskeassa savivedessä. Aikamme heiteltyämme vaihdoimme paikkoja. Minä siirryin kakkosniskalle ja Toni tuli heittämään ykkösniskaa.

Jälleen Tonin ohjeiden mukaan kahlasin kakkosen niskalla melko syvälle, että kahluuhousut huusivat jo hälytysrajalla. Heittoja heittojen perään ja tyhjä perho palasi aina luokseni. Aikamme kalastettua vesi nousi sen verran, että päätimme keskittyä ykkösniskan pommitamiseen veden noustessa edelleen.

Kello kävi, vesi nousi ja ilma lämpeni lämpenemistään. Kalastimme ykkösellä sovittuun aikaan saakka ja läksimme onnellisina kotiin ilman saalista kotiin.

Sunnuntaina ei ollut intoa lähteä liikkeelle aamusta veden ollessa korkealla ja lähdin vasta vähän ennen puolta päivää kohti Nakkilaan valiten kohteeksi Kistun. Kistu virtaa korkealla vedelläkin rauhallisesti ja siellä saa kahlata perhokalastaessa. Lähdin liikkeelle siiman testaus mielessä. Testavana oli NextCastin Zone interhoover 525gr. 

Vesi oli edelleen kahvimaitoa ja virtaus oli nostanut veden lenkkikiven lenkkiin saakka. Eli veden korkeus oli hyvä kohteen valinnan suhteen. Heittoa heiton perään samalla tunnustellen heittosiiman ominaisuuksia. Mustavioletti perho ui hienosti miedossa virrassa auringon paahtaessa niskaani. Nivan loppuliuku ottaa perhon syleilyynsä ja yht'äkkiä vapa niiaa melko rajusti. Mitään ei ensi tapahdu aivan kuin perho olisi pohjassa mutta sitten alkaa liike siiman päässä. Kalaa potkaisee voimakkaasti ja lähtee syöksyyn kelan rullan pyöriessä syöttäessä siimaa ulos kalan tahdon mukaan. Parinkymmen metrin pyrähdys riittää siiman päässä olevalle kulkijalle. Potkut edelleen voimakkaita ja kelaan siimaa sisään. Voisiko se olla taimen? Kelaan ja kala siiman päässä taistelee edelleen voimakkaasti vastaan. Vihdoin saan kalan näköetäisyydelle ja toutain vilkuttaa pyrstöllään minulle samalla ilmoittaen, että minä olen voitolla taistelussa. Saan toutaimen rantaan mitta näyttää 70 cm, nopea kuvaus ja toutain vapauteen Kokkelin ruskeaan virtaan. Heittelin yhteensä neljä tuntia Kistulla ja totesin NextCastin siiman kelpo heitettäväksi.

Taimet olivat suu supussa viikonloppuna Nakkilassa tai olivat lähteneet Porin edustalle merelle kirkkaan veden  perään. Tälläinen viikonloppu oli minulla kalastusrintamalla. Ensiviikon loppuna uudelleen joelle ja onhan Helatorstai myös ylimääräinen kalastuspäivä tällä viikolla😊

keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Nyt näyttää hyvältä!


Vihdoin lämpö ravistelee itsensä irti pohjan akan syleilystä ja kesä alkaa tehdä tuloaan. En meinaa pysyä pöksyissäni katsellessani parvekkeeltani ohi virtaavaa Kokemäenjokea  joka jatkaa matkaansa kohti Poria ja merta.

Mutta valitettavasti perhokalastus painottuu viikonloppuihin. Ei riitä virta enää lähteä työpäivän päätteeksi ajamaan kohti Nakkilan koskia. Sydän vetää joelle mutta kroppa laittaa hantiin  työpäivän ja työmatkojen jälkeen. 

Pikkupoika herää vanhan miehen sielussa ilmojen lämmetessä ja joen virtauksien tasaantuessa. Sitä vähän samalla tavalla saa uuden loiston sisimpäänsä kuin keväiset kukat saavat uuden loiston kevään auringon paisteen myötä. Voiko mitään muuta toivoa kuin sais ehjänä ja terveenä nauttia kesäisistä kalastusreissuista kauniin luonnon keskellä jokimaisemissa Suomessa ja Norjassa.

Kaikki alkaa olla valmiina välineiden puolesta. Uudet perhot ovat sidottu tunteella talven pimeyden keskellä lampun valon loistaessa työpöydän ääressä. Monta haavetta perhopenkin ääressä on tultu haaveiltua talven mittaan sitoessaan perhoja tulevalla kaudelle. Tuleeko haaveista totta vai jääkö ne haaveiksi? Se nähdään kauden päättyessä syksyn pimeyteen.

Mutta nyt haaveet ovat haaveita. Hattu kourassa nöyrästi on alettava jokien Ahdin kanssa hieromaan sopimusta. Sopimusta jossa minulla ei ole sananvaltaa. Ahti päättää sopimuksen sisällön ja päättää kauden saaliini määrän. Yritän lepytellä Ahtia parhaani mukaan. Ilman nöyryyttä Ahdin kanssa on turha neuvotella. Olen vain yksi perhokalastaja monien joukossa jolla on haaveet ja unelmat tulevasta kesästä. Tämä on perhokalastajan parasta aikaa, sillä kaikki on vielä edessäpäin ja mitään ei ole vielä menetetty.


maanantai 1. toukokuuta 2023

Kaksi asiaa joita olen katunut


Kaksi asiaa joita olen katunut nyt iän myötä ovat, kun en jäänyt rajavartiolaitoksen palvelukseen ja aloitin perhokalastuksen vasta 59- vuotiaana. Tietysti olen myös paljon tehnyt muitakin asioita elämässäni jotka olisi pitänyt jättää tekemättä. Esim. alkoholismia en soisi kenellekään jonka kanssa tappelin vuosikymmenet elämässäni.

Nyt olisin jo eläkkeellä rajavartiolaitokselta jo kuudetta vuotta ja voisin nauttia ansaituista eläkepäivistä. No, elämä on valintoja ja valitsin elämäni suunnan nuoruuden pääni mukaan ja elän sen mukaan töitä tehden ainakin 65- vuotiaaksi.

Perhokalastuksen aloitin tosiaan vanhoilla päivilläni ja sitä päätöstä en ole katunut kertaakaan. Kadun ainoastaan sitä, että olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin tämä hieno kalastusmuoto. Syy siihen oli, että aloitin perhokalastuksen vasta 59- vuotiaana oli korkea kynnys aloittaa perhokalastus. Ihailin aina jokirannassa perhokalastajia ja haaveilin aloittavani perhokalastuksen joskus. Mutta rehellisesti sanottuna pelkäisin sitä aloittamista. 

Katsellessani, kuunnellessani perhokalastajien juttuja kaikki tuntui todella vaikealta sivusta katsottuna. Heittäminen, välineet olivat minulle täyttä hebreaa. En ymmärtänyt mitään heidän touhuistaan.

Mutta olin luvannut velipojalleni joskus aloittavani perhokalastuksen sitten, kun minulla on aikaa. 2019 syksyllä olin asian kanssa silmityksin tyttäreni lähtiessä opiskelemaan ja muutaessa samalla pois kotoa. Silloin ajattelin, että nyt tai ei koskaan aloitan perhokalastuksen ja marssin kauppaan ostamaan ensinmäisen perhokalastussetin joka oli kaksikätinen 14/9 vapa keloineen siimoineen.

Siitä alkoi minun perhokalastukseni. Paljon olen saanut neuvoja muilta perhokalastajilta ja ilman heidän opastustaan ja neuvoja olisin ollut hukassa. Mutta pala kerrallaan sain homman hanskaan. Tärkeinmät asiat olivat mielestäni heiton opettelu, oikeat siima valinnat vapaan, kalastustekniikka ja sopivat perhot kalastuskohteeseen. Kaikki nämä minulle neuvottiin ja opetettiin auliisti kädestä pitäen ja siitä iso kiitos kavereille.

Ehkä sinäkin olet harkinnut perhokalastuksen aloittamista mutta et uskalla ottaa sitä viimeistä askelta. Jälkeenpäin katsottuna turhaan pelkäsin aloittamista. Jos sinullla on perhovapa kädessä jokirannassa niin et ole yksin. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa perhokalastajat ovat reilua väkeä ja ovat valmiit opettamaan lajin saloja aloittavalle perhokalastajalle. Voit myös ottaa yhteyttä suoraan lähelläsi olevaan perhokalastusseuraan ja sinua neuvotaan varmasti alkuun. Nakkilan seudulla Nakkilan seudun koskikalastajista löytyy apua ja asiantuntemusta perhokalastuksen aloittamiseen. Ole rohkea ja ota askel hienon lajin pariin.


lauantai 29. huhtikuuta 2023

Päivä perhokalassa


Eilen ilalla olin tosi väsynyt viikon töistä ja en jaksanut katsoa perhovehkeitä kuntoon lauantain kalareissulle. Kalastuspaikkakin oli auki sillä Kokemäenjoessa vettä virtasi reilunlaisesti. Päätin katsoa virtaukset uudelleen lauantai aamuna ja tehdä loppullisen päätöksen silloin kalastuspaikan suhteen.

Nukkumaan käydessä laitoin herätyksen kello viideksi aamulla. Kuinkas sattuikaan, että heräsin klo 4 aamulla ja katsoin Kokemäenjoen virtaukset Arantilankosken nettikamerasta. Vettä virtasi reilunlaisesti ja väliuoma saaren ja mantereen välissä oli täynnä vettä. Siinä hetken miettien mitä oikein tekisi? Jatkaisinko nukkumista vai lähtisinkö  Läpväärtin joelle ajamaan 150 kilometrin päähän.  Kalastuspäivä vei voiton nukkumisesta saaden minuun liikettä. Eväät, vaatteet, perhokalastusvälineet kuntoon ja Kia nielemään kilometrejä kohti Lapväärttiä.

Kaksituntia ajoa ja olin sopivasti kello seitsemän Abc:llä Lapväärtissä. Vesssa käynti, aamukahvit ja päivälupa joelle oli toimenpiteet liikenneasemalla. Sitten kohti jokea ja valitsin tutun Pekkisen kalastuskohteeksi sille päivälle. Pekkinen on siitä mielenkiintoinen kohde kalastaa, että voi kalastaa molemmat rannat helposti sillä sillasta pääsee yli kävellen vastarannalle.

Vavat esille, perhot siimaan ja heitolle. Aloitin kalastuksen kello kahdeksan sillä kalastusseuramme kevätreissu Lapväärtiin oli sovitettu tähän viikonloppuun ja tänään oli leikkimielinen kalastuskilpailu vuorossa johon päätin osallistua. Sain heitellä rauhassa noin tunnin verran mitään saamatta. Sitten pojat saapuivat myös heitolle Pekkiseen. Sitten meitä olikin jo seitsemän perhokalastajaa ringissä heittämässä. Rinki kiersi hyvin ja juttu kulki rannalla kavereiden kanssa heittovuoroa odottaessa.

Tyhjää heitimme vuorotellen. Joki oli hiljaa puhumatta mitään meille. Pojat kyllästyivät joen hiljaisuuteen joskus yhden aikaa iltapäivällä lähtien muille apajille joella. Itse päätin jatkaa heittämistä Pekkisessä. Sitä ennen päätin syödä hiukan evästä ja antaa poolin hiukan rauhoittua heittämisen jäljiltä. Syötyäni ja kahvit juotuani aloin miettimään seuraava perhoa mitä tarjota joen taimenille. Päädyin valkoiseen ja kirkasrunkoiseen perhoon sillä valkoinen perho on yllättänyt ennenkin.

Eväät kylmälaukkuun, vapa käteen ja heitolle. Aloitin virran yläosasta heittämisen vetäen siimaa kelalta ulos lisäten heittopituutta asteittain. Saadessani siiman lähelle maksimi heittopituutta latasin heiton kohti joen keskikohtaa. Siiman laskeutuessa annoin sen hiukan uida vapaasti ja aloin strippaamaan siimaa rauhallisesti ylös. Yksi kova nykäisy ja tajusin kalan olevan perhossani kiiinni. Uitin kalan alaspäin saadakseni sen rantaan ilman haavia. Rantavedessä näin kalan ensikerran ja totesin kirkkaan nousutaimenen olevan siiman päässä. Ei muuta kuin taimen rantaveteen pakollista kuvausta varten ja sitten rasvaevällinen luonnon taimen takaisin jokeen  jatkamaan nousuaan  kohti joen latvavesiä kutuhommiin.

Päivä osaltani muuttui täydelliseksi taimen muodossa.  Yksi oikea perho vai onnen kantamoinen. Ehkä vähän molempia. Mutta sain kirkkaan nousutaimen iskemään perhooni. Kärsivällisyyteni palkittiin. Paljon heittoja ja paljon toivoa oli päiväni teema.  Nyt väsyneenä mutta onnellisena päätän blogini kirjoittamisen. Aikainen ylösnousu, päiväjoella ja 300 km autolla ajoa saa vanhankin miehen väsymään. Hyvää yötä, löysiä hermoja ja kireitä siimoja jokaiselle lukijalle. 




sunnuntai 23. huhtikuuta 2023

Loma loppu


Niihän siinä kävi, että talviloma tuli ja meni. Väsyneenä mutta onnellisena kirjoitan blogiani muistellen lomapäiviäni. Muistot ja kokemukset jotka loma soi, antaa voimaa jaksamiseen arjen kiireeseen.

Kalastuspäiviä kertyi viisipäivää lomani aikana. Olosuhteet eivät olleet parhaat veden virtauksien vuoksi ja siksi en kalastanut enempää lomani aikana. Mutta päivät, jotka vietin joella perhokalastaen olivat hienoja vaikka saalis ei kovin suuri ollut. Yksi kirkas meritaimen Läpväärtistä kruunasi loman hienoimmat hetket ja tietysti auringon sävyttämät päivät olivat myös hienoja. Naama sai kyllä uuden värin pintaan pimeän talven jälkeen.

Tänään kävimme kaverini Tonin kanssa vielä perhomessuilla Tampereen Ikurissa. Messuilla ei niin mitään järisyttävää uutta ollut mutta oli hienoa nähdä tuttuja joita ei näe talvisin. 
Mikä oli positiivista niin Guidelinen uudet kahluuhousut ja kahluukengät joita hypistelin innoissani. Ensinäkemältä uskon Guidelinen tehneen suuren harppauksen malliston kehityksessä. Ja olihan Guidelinen osastolla esittelijänä kalakaverini Mäkysen Sami.
 Haikanvapa oli mielenkiintoinen tuttavuus vapoineen ja siimoineen. Kätteen jäi heidän osastolta yksi Nextcastin siima jota innolla odotan pääseväni testaamaan. Oli kiva ostaa siima, kun kokeneet kalastajat Lasse ja Kimmo Lohijoki Oy:stä olivat opastamassa siimavalinnassa. Aina kannattaa kuunnella kokeneita perhomiehiä ja heidän vinkkejään.
Kävimme myös moikkaamassa kahvikupin ääressä Kalatarinoita teamin poikia. Petterin ja Jarin kanssa on aina mukava jutustella. Myös Pilve Flyfishingin Sami oli hieno tavata livenä. 

Tässä istun laiskanlinnassani ja haaveilen seuraavista kalastusreissuista. Pääsiosin reissut ovat viikonlopun aikana tapahtuvia päiväreissuja Nakkilan koskille ja taimen kiilto silmissä sinne mennään. Ehkä teen myös vielä yhden päivän reissun myös Lapväärtin joelle toukokuun alkupuolella. Neiden odottaa kesäkuun 12 päivä ja lohi mielessä lähdetään Norjaan. Mutta uusi perhokalastus kausi on polkaistu käyntiin ja tästä on hyvä jatkaa matkaa kohti syksyn pimeyttä. Pimeyttä, joka tuntuu niin kaukaiselta mutta tulee odottamattoman nopeasti. Se o moro. Rentoja hermoja ja kiireitä siimoja.