Kelit ja joen virtaukset näyttävät siltä, että kausi päättyy tämän kuun aikana. Tästä kaudesta ei ole lapsille paljon kerrottavaa. Vaikea kausi monella tapaa mutta jokunen taimen sentään tuli. Lohi jäi saamatta tänä kesänä mutta uusia kesiä on tullossa, toivottavasti.
Suurin ongelma oli tänä kesänä säätilat. Ensin pitkä lämminkausi lämmitti Kokemäenjoen veden yli 20 asteiseksi ja sitten heti perään alkoi satamaan normaalia enemmin. Sateet ovat nostaneet joen pinnan korkeuden ylös. Virtaukset ovat olleet pitkään 300- 400 kuutiota joka on aivan liikaa perhokalastukseen.
Mutta ne reissut jotka olen saanut tehdä luonnon helmaan ovat olleet nautinnollisia. Hiljaiset kesäyöt ja aamut ovat ladanneet mieleni akut pitkälle talveen. Haaveet ja odotukset antavat tulevan kauden odotukseen voimaa loppukeväästä. Perhokalastus on paljon muutakin kuin kalan saantia. Mutta onhan se joskus kiva saada jotain siiman päähän.
Niistä muutamasta reissusta jotka teen vielä Nakkilan koskille niin en odota mitään ihmeitä. Enemmin se sellaista hyvästi jättöä rakkaalle kotijoelle, joka jatkaa virtaamistaan kaikesta huolimatta. Joki virtaa talven yli omassa yksinäisyydessään ja valmistaa itsensä uuteen kesään talvella. En tiedä minkälaisen kauden joki saa aikaiseksi mutta odotan sen olevan parempi kuin tämä kausi. Tuntemattoman sotilaan sanoin: Kaikki on korkeimassa kädessä.
No, jotain on kuitenkin taas oppinut tällä kaudella ja toivottavasti saan oppia lisää tulevana kautena. Räpeltäjä olen vielä perhokalastuksen suhteen mutta kiva harrastus tämä on vanhalle miehelle. Saa ulkoilla, nauttia luonnosta ja hyviä kavereita on aina seurana jokivarressa.
