Tässä tapan aikaani lumisateen jatkuessa ulkona ja pähkäilen maailman menoa. Sodat eivät ole nyt mielessäni, vaan perhokalastus ja motiivit sen harrastamiseen. Miksi harrastan perhokalastusta ja kuinka tärkeää on saaliin saaminen minulle kalastaessani?
Sosiaalinen media on muuttanut kalastuskulttuuria hyvin paljon. Mitä isompia kaloja julkaistaan mediassa, niin sitä enempi saa tykkäyksiä kuvalleen. Mutta onko tämä ainut päämäärä kalastuksessa vai onko kalastukselle muita arvoja? Tätä olen miettinyt omalta kohdaltani viime aikoina.
Se mikä minut saa perhovapa kourassa kerta toisensa jälkeen joelle on monisyinen asia. Ensinnäkin olen lapsesta kalastanut jossain muodossa aina. Eli kalastus on veren perintö minulle. Lapsena ollessani kalastus toi pöytäämme lisäsärvintä, joka oli suuri rahallinen säästö isossa perhekunnassa. Mutta vuodet ovat vierineet ja maailma, sekä luonto on muuttunut 60 vuoden aikana hyvin paljon. Valitettasti kaikki kalakantamme ovat vesistöissämme kärsineet nykykehityksestä oli sitten kyse joki tai muu vesistö.
Minulle perhokalastus on paljon muutakin kuin saalis. Suomen kaunis luonto, hienot kesä aamut auringon nousuineen ja tietenkin hyvät kaverit jokirannassa. Pakopaikka arjen kiireestä joen rauhaan on yksi tärkeä syy perhokalastukselleni. Tietysti on hienoa saada myös saalista joskus kalastusreissuilta, mutta onko se loppuviimeinen tärkein asia? Jokainen voi sitä itseltään kysyä?
Nykyisillä lohi- ja taimen kannoilla saaliit jäävät hyvin vähäisiksi kauden aikana. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että kalastusta oli pitänyt rajoittaa jo aikaisemmin monessa joessa kannan säilyttämiseksi. En tarkoita, että vapaa-ajan kalastajat olisivat tuhonneet lohi- ja taimen kantamme. Rajoituksia olisi pitänyt myös tiukentaa ammattimaisessa kalastuksessa merellä aikaisemmin. Mutta ihminen on ahne ja luulo siitä, että kalaa riittää loputtomasti teki tepposet kalakannoillemme. Lisäksi se mitä on tapahtunut luonnossamme vuosisatojen aikana on myös osasyy kalakantojemme kehitykselle. Mutta turha tässä tehdä syvempää analyysia kansakoulu pohjalta.
Mutta minä poika perhokalastan tuli saalista tai ei. Monesti viikko viikon perään saamatta mitään kunnon saalista. Olen eräänlainen elämäntapa intiaani. Kalastus on istutettu minuun jo äidin maidossa ja en osaa lopettaa sitä varmaan niin kauan kuin vähääkin jalka nousee ja kädet pelaa. Nautin luonnossa olosta ja tämä minun tapani kohdata luonnon kauneus suomalaisessa kesässä .
