Heittolaituri reissu takana

19 päivä sunnuntaina olimme neljän kaverin voimin Arantilan koskella Lohijoki Oy:n heittolaiturilla perhokalastamassa. Aloitimme päivän klo 5 auringon vielä ollessa unten mailla, mutta pian se nousi ylös kaveriksemme meidän iloksemme.

Alun perin meitä piti olla kolme kaveria heittämässä, mutta Allu ja Tommi löysivät Henkan haahuilemassa Arantilan sillalla ja nappasivat miehen matkaan mukaan. Neljä heittäjää oli juuri sopiva määrää heittolaiturille. Heittää sai aivan tarpeeksi, mutta sai pitää pieniä taukoja aina väliin. Aika kului rattoisasti kalastaessa ja huulta heittäessä rannalla.

Vastarannalta kaveri veti heti aamutuimaan komean kirkkaan taimenen ja se lisäsi meidän odotuksia saaliin suhteen. Neljä kirjolohta ja pari pientä toutainta oli saaliimme päivän kääntyessä kohti iltaa. Tärppejä oli lukematon määrä ja emme tienneet mitkä kalat meitä kiusasivat. Soutumiehet heräsivät päivään vähän myöhemmin ja tulivat myös koittamaan onneaan kosken niskalle, mutta laihoin tuloksin. Kunnes iltapäivällä yksi venekunta nosti komean taimenen veneeseensä. Ja taas into kasvoi meidän leirissä.

Mutta iltapäivä oli hyvin hiljainen meidän erinlaisten perhojen suhteen. Silti jatkoimme heittämistä, että joku meistä onnistuisi taimenen saamisen suhteen. Veden laskiessa joessa tarjoutui myös mahdollisuus kalastaa myös rannalta käsin kosken nieluun saakka. Jokainen meistä kävi kokeilemassa onneaan rantaviivalta heikoin tuloksin.

Kello kävi ja miehet väsy väsymistään. Kellon ollessa puoliviiden maissa Henkka hyppäsi jatkamaan heittoaan rannalta kohti kosken nielua. Minä olin siinä vaiheessa rannalla syömässä eväitäni kuullessani Henkan huudon: kala! Katseeni kääntyin heti Henkan suuntaan ja näin kuinka vapa taipui kalan löydessä vastaan. Vavan taipumisesta näki heti, että siellä on jokin muu kuin kirjolohi ottamassa perhomiehestä mittaa. Tommi nappasi haavin matkaan ja meni Henkalle haavimieheksi. Hetken väsytyksen jälkeen haavissa oli komea kirkas meritaimen. Voi sitä riemua neljän miehen 12 tunnin heittämisen jälkeen Arantilan kaunis koski tarjoaa Henkalle taimenen.

Tommilla ja mulla oli maanantaina työpäivä edessä, niin päätimme lopettaa kalastuksen klo 17. Allu ja Henkka jäivät vielä jatkamaan kalastusta klo 21 saakka, mutta mitään saamatta. Jos laskee neljän miehen heittotunnit yhteen, niin 48 heittotunnin jälkeen taimen nousi joesta haaviin. Ei se aina helppoa ole, mutta palkinto on sitäkin maukkaampi mitä kauemmin on joutunut saalista odottamaan. Eihän kukaan muu ole niin hullu kuin perhomies, että jaksaa heittää 12 tuntia putkeen 100 metrin rantakaistaletta saamatta mitään. Mutta meillä hulluilla oli mukava päivä ja Henkka sai komean 71 senttisen kirkkaan taimenen. Mitä muuta voi toivoa hienona sunnuntaina?

Ei muuta ku kireitä ja moro

Hienous ja vaikeus

Loma päällä ja aurinko paistaa. Mitä muuta sitä silloin tekee kuin perhokalastaa. Lauantai ja sunnuntai tuli vietettyä Nakkilan Koskilla nautiskellen hienosta keväisestä säästä perhoa heitellen ja saaliitta.

Ilman puoleen olosuhteet olivat hienot molempina päivinä pois lukien tuuli, joka haittasi hiukan heittämistä. Joku kokeneempi perhokalastaja sanoi joskus, että tuuli on korvien välissä perhokalastaessa. Eli kelissä kuin kelissä voi heittää perhoa.

Veden korkeus oli myös hyvä mutta tulvajuoksutusten jälkeen Loimijoen savi oli värjännyt jokiveden ruskeaksi. Eli vesi ei ollut mitään kaunista katseltavaa. Aivan kuin olisi maitokahvissa kahlannut.

Mutta kaksi päivää joella tuli oltua saaden kovimman kalastuskiiman taltutettua. Samalla sai myös testailtua siimoja ja sai heiton kohdalleen talven jäljiltä. Joka heitolla sitä tietysti toivoi taimen iskevän perhoon mutta noissa olosuhteissa mahdollisuus on aika pieni johtuen veden kuraisuudesta.

Kevät kalastus Nakkilan Koskilla on hienoa ja vaikeaa samaan aikaan. Hienoa päästä talven jäljiltä jälleen perhokalastamaan ja vaikeaa johtuen olosuhteista joella. Kokemäenjoki on iso joki voimakkaine virtauksineen keväällä ja veden väri tulvien jälkeen usein ruskeaa kahvimaitoa. Siinä pitää osua kaikki tähdet kohdilleen saadakseen taimenen iskemään perhoon.

Mutta aurinko paistaa ja sivujokien virtaukset pienenevät päivältä ja Kokemäenjoen vesi kirkastuu. Samalla joen virtausmäärät pienenevät ja veden lämpötila nousee. Olosuhteet paranevat päiväpäivältä ja toivo kirkaasta kevät taimenesta perhokalastajan silmillä katsottuna voimistuu.

Nyt tehdään kotihommia muutama päivä ja torstaina suunnataan Kia kohti Läpväärttiä ja käydään katsomassa antaako Läpväärtin joen ahti saalista. Pari päivää Lapväärtissä kalastaen ja loma lopetetaan perhomessuilla Tampereen Ikurissa. Katsotaan mitä kerrotavaa Lapväärttin reissu tuo tullessaan ja onko mitään mainitsemisen arvoista messureissulta Tampereelta. Ollaan kuulolla ja nautitaan hienosta kevät säästä.